Suhteeni ruokaan on parantunut. Olen kuunnellut itseäni ja syönyt niin kuin maha käskee. Onneksi en mitenkään paljoa. Ruisleipää on kyllä kulunut reippaasti viime päivien aikana.
Peilistä mua katsoo isomahainen tyttö. Myönnän, että olin laihempi pari viikkoa sitten kun olin laihdutusmotivaationi huipulla. Silloin minulla oli tarkoituksena päästä kesäkuntoon ja melkein siinä jo onnistuinkin. Nyt en ole uskaltanut käydä puntarilla ollenkaan, joten en tiedä miten hyppy normaaliin ruokavalioon on vaikuttanut painooni. Ainakin mahani on ennallaan: voisihan se pienempikin olla.
Suurin ongelma mulla on mun itsetunnon kanssa. En ole yhtään varma itsestäni kun en laihduta ja syön herkkuja muiden mukana. Mun on pakko ruveta taas ns. laihduttamaan, vaikka olenhan minä syömisiäni vahtinut ilman laihdutustakin. Nyt olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin. Syön hiukan säännöllisemmin ja pieniä annoksia kerrallaan.
Tänään laadin itselleni kesälomasuunnitelman, jota mun olisi parempi noudattaa. Muuten en saa itsevarmuuttani takaisin. Itsevarmuus kaunistaa, ei hoikka varsi, ja koko ajan kun laihistelen ja vedän mahaa sisään tunnen, kuinka musta huokuu epävarmuus. Laiharilla ollessani mun ei edes tarvinut laihistella.
Huomenna astun viikon tauon jälkeen puntarille. Antaa kukkaseni kertoa, mitä mun tulee tehdä seuraavien kuukausien aikana.
Nyt heippa kaikille ja nauttikaa kesästä! (:
