Pitkästä aikaa! Tavallaan tätä on ollut jo ikävä.
Enpäs tiedä mistä aloittaa. Luin juuri koko aikaisemman tuotantoni läpi ja tuntuu ikuisuudelta kun olen viimeksi päivittänyt.. Ikuisuus siitä taitaakin olla. Mun muru, jonka kans ollaa jo todella tosissaan yhessä on nyt armeijan harmaissa ja minä yksin kotona mätänemässä.
Vanhojentanssimekko tuskin menee päälleni enää, sovitin sitä viimeksi viime syksynä.
Olen saanut motivaatiostani ehkä 1/16 takaisin joten nyt on aika aloittaa uudestaan, siitä mihin viime toukokuussa jäätiin! :)
On ilo huomata, että teitä lukijoita on tullut niin paljon lisää. :)
Päivittelen myöhemmin paremmin.
torstai 12. tammikuuta 2012
maanantai 19. syyskuuta 2011
Täällä taas!
Oivoivoi mitä onkaan tapahtunut sitten viime kesäkuun.... Okei, otteeni "normaaliin" syömiseen on palannut. Ja arvatkaapas mitä. Tässä taas yks todiste siitä, että kaikkea ei voi saada. Jos muistatte viime keväältä mun alullaan olleen jutun An kanssa, niin se juttu on nyt jo sillä mallilla, että ollaan oltu jo monta kuukautta onnellisesti yhdessä. Ja sitä mukaa mitä enemmän An kans olen liikkunu, sitä enemmän kiloja on tullut lisää.
Rehellisesti sanottuna mulla on ihan hirvee ikävä sitä kontrollia, mikä mulla tuolloin oli. Ja olin lähempänä unelmapainoani kuin koskaan. Jos nyt alkaisin säännöllisemmäksi ja johdonmukaisesti tavoitteleen tuota pitkällä tähtäimellä. Ja viimeistään sitten hullun lailla laihduttamaan kun kultsi lähtee armeijaan.
Lenkillä olen kyllä käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti mutta syötyä on tullut ihan mitä sattuu. Siihen pitää ensimmäiseksi saada muutos.
Puntarillakaan en ole kehdannut käydä moneen kuukauteen, enkä vielä uskallakaan. Heti kun olo kevenee, niin alan päivitellä tänne säännöllisemmin johdonmukaista painontavoittelua.
Mun naamakin on niin paisuksissa, ja kaikki muutenkin. Tsemppiä uuteen alkuun mulle!
Rehellisesti sanottuna mulla on ihan hirvee ikävä sitä kontrollia, mikä mulla tuolloin oli. Ja olin lähempänä unelmapainoani kuin koskaan. Jos nyt alkaisin säännöllisemmäksi ja johdonmukaisesti tavoitteleen tuota pitkällä tähtäimellä. Ja viimeistään sitten hullun lailla laihduttamaan kun kultsi lähtee armeijaan.
Lenkillä olen kyllä käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti mutta syötyä on tullut ihan mitä sattuu. Siihen pitää ensimmäiseksi saada muutos.
Puntarillakaan en ole kehdannut käydä moneen kuukauteen, enkä vielä uskallakaan. Heti kun olo kevenee, niin alan päivitellä tänne säännöllisemmin johdonmukaista painontavoittelua.
Mun naamakin on niin paisuksissa, ja kaikki muutenkin. Tsemppiä uuteen alkuun mulle!
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Kesäloma & Kesäkunto ?
Ihan ensimmäiseksi suuret pahoittelut pienestä poissaolosta täältä blogista. En ole sen kummemmin ollut koneellakaan, koska olen keskittynyt juhlimaan ja olemaan ystävieni kanssa. Laihdutuskin on jäänyt hieman toisaalle.
Suhteeni ruokaan on parantunut. Olen kuunnellut itseäni ja syönyt niin kuin maha käskee. Onneksi en mitenkään paljoa. Ruisleipää on kyllä kulunut reippaasti viime päivien aikana.
Peilistä mua katsoo isomahainen tyttö. Myönnän, että olin laihempi pari viikkoa sitten kun olin laihdutusmotivaationi huipulla. Silloin minulla oli tarkoituksena päästä kesäkuntoon ja melkein siinä jo onnistuinkin. Nyt en ole uskaltanut käydä puntarilla ollenkaan, joten en tiedä miten hyppy normaaliin ruokavalioon on vaikuttanut painooni. Ainakin mahani on ennallaan: voisihan se pienempikin olla.
Suurin ongelma mulla on mun itsetunnon kanssa. En ole yhtään varma itsestäni kun en laihduta ja syön herkkuja muiden mukana. Mun on pakko ruveta taas ns. laihduttamaan, vaikka olenhan minä syömisiäni vahtinut ilman laihdutustakin. Nyt olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin. Syön hiukan säännöllisemmin ja pieniä annoksia kerrallaan.
Tänään laadin itselleni kesälomasuunnitelman, jota mun olisi parempi noudattaa. Muuten en saa itsevarmuuttani takaisin. Itsevarmuus kaunistaa, ei hoikka varsi, ja koko ajan kun laihistelen ja vedän mahaa sisään tunnen, kuinka musta huokuu epävarmuus. Laiharilla ollessani mun ei edes tarvinut laihistella.
Huomenna astun viikon tauon jälkeen puntarille. Antaa kukkaseni kertoa, mitä mun tulee tehdä seuraavien kuukausien aikana.
Nyt heippa kaikille ja nauttikaa kesästä! (:
Suhteeni ruokaan on parantunut. Olen kuunnellut itseäni ja syönyt niin kuin maha käskee. Onneksi en mitenkään paljoa. Ruisleipää on kyllä kulunut reippaasti viime päivien aikana.
Peilistä mua katsoo isomahainen tyttö. Myönnän, että olin laihempi pari viikkoa sitten kun olin laihdutusmotivaationi huipulla. Silloin minulla oli tarkoituksena päästä kesäkuntoon ja melkein siinä jo onnistuinkin. Nyt en ole uskaltanut käydä puntarilla ollenkaan, joten en tiedä miten hyppy normaaliin ruokavalioon on vaikuttanut painooni. Ainakin mahani on ennallaan: voisihan se pienempikin olla.
Suurin ongelma mulla on mun itsetunnon kanssa. En ole yhtään varma itsestäni kun en laihduta ja syön herkkuja muiden mukana. Mun on pakko ruveta taas ns. laihduttamaan, vaikka olenhan minä syömisiäni vahtinut ilman laihdutustakin. Nyt olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin. Syön hiukan säännöllisemmin ja pieniä annoksia kerrallaan.
Tänään laadin itselleni kesälomasuunnitelman, jota mun olisi parempi noudattaa. Muuten en saa itsevarmuuttani takaisin. Itsevarmuus kaunistaa, ei hoikka varsi, ja koko ajan kun laihistelen ja vedän mahaa sisään tunnen, kuinka musta huokuu epävarmuus. Laiharilla ollessani mun ei edes tarvinut laihistella.
Huomenna astun viikon tauon jälkeen puntarille. Antaa kukkaseni kertoa, mitä mun tulee tehdä seuraavien kuukausien aikana.
Nyt heippa kaikille ja nauttikaa kesästä! (:
maanantai 30. toukokuuta 2011
Paljon asiaa
Oon ollu vähän harmissaan ku mun paino sahailee tosi isossa haarukassa. Mulla on tosi isoi ongelmii mun ruoansulatuksen kans. Kaikki, mitä syön, näkyy seuraavana aamuna puntarilla. Kieltämättä ärsyttää kun wcssä ei ole tarvetta käydä kuin korkeintaan 2 kertaa viikossa. Oisko vinkkejä miten ruoansulatusta saa vilkastuun?
Syön kuituja, liikun paljon ja juon paljon vettä mutta en vain keksi, miksi mahani on juminut totaalisesti. En ole käyttänyt laksojakaan niin paljoa, että ne vaikuttaisivat poissaolollaan.
Aiheesta kukkaruukkuun. Mulle on tullut paljon itsevarmuutta nyt jo yli 5kg:n pudotuksesta. Liian paljon itsevarmuutta. Nykyään mun kroppa miellyttää mun silmää enemmän kuin laihdutuksen aloittaessani joten on ollut liian helppoa lipsua. Se vituttaa mua tosi paljon ja anteeksi nyt ruma kielenkäyttöni. Koen olevani yhtä hyvä kuin muutkin, ja koen ansainneeni hyväksyntäni mahtumalla xs -muottiin.
Silti mussa on sisällä tahto vieläkin paremmasta. Tahdon olla parempi kuin ne muut. Tahdon, että mun luut näkyy kaikkein eniten, tahdon, että näytän paremmalta bikineissä kuin kukaan ystävistäni. On vaikeampaa laihduttaa pienemmäksi kuin muut, kuin pelkkä hyväksynnän hakeminen, samankokoiseksi laihduttaminen.
Tässä taistelussa todellakin otetaan naisesta mittaa: voittaako tahdonvoima mielihalut?
Ennen kaikkea tarvitsen rautaisemman itsekurin ja jonkun, minkä vuoksi laihduttaa. Jotain erittäin pätevää ja jotain, joka tsemppaa mua aina eteenpäin. Nyt olen jäänyt tyhjän päälle, ilman motivaatiota. En edes koe tarvetta lähteä lenkille.
Pakastimessa lojuva vadelmasorbettijätski houkuttelee mua puoleensa enemmän kuin hikilenkki. Haluaisin valita toisin mutta tiedän, ettei mulla ole vaihtoehtoja ja lähden siis lenkille. Vaikken tiedä miksi ja mitä varten. Jäätelö pakasteessa olis vain mua varten, vain mun mielihyväkseni. Tiedän kuitenkin että en tarvitse mielihyvää. Tiedän paljon asioita, joita en tarvitse mutta haluaisin kuitenkin. Ongelma on se, että en tiedä mitä oikeasti tarvitsen. Tiedän mitä haluan: olla laihin kaikista.
Tarvitsen anoreksian.
Tuntuu, ettei tällä tekstillä ole päätä eikä häntää mutta kirjoittaminen tänne blogiin parantaa mun motivaatiota joka kerta kuten tälläkin kertaa. Nyt kun sain angstini mustana valkoiselle, mun motivaatio on huipussaan. Voin rytätä alkutekstien ahdistuksen roskakoriin ja lähteä lenkille entistä energisempänä ja motivoituneempana!
Syön kuituja, liikun paljon ja juon paljon vettä mutta en vain keksi, miksi mahani on juminut totaalisesti. En ole käyttänyt laksojakaan niin paljoa, että ne vaikuttaisivat poissaolollaan.
Aiheesta kukkaruukkuun. Mulle on tullut paljon itsevarmuutta nyt jo yli 5kg:n pudotuksesta. Liian paljon itsevarmuutta. Nykyään mun kroppa miellyttää mun silmää enemmän kuin laihdutuksen aloittaessani joten on ollut liian helppoa lipsua. Se vituttaa mua tosi paljon ja anteeksi nyt ruma kielenkäyttöni. Koen olevani yhtä hyvä kuin muutkin, ja koen ansainneeni hyväksyntäni mahtumalla xs -muottiin.
Silti mussa on sisällä tahto vieläkin paremmasta. Tahdon olla parempi kuin ne muut. Tahdon, että mun luut näkyy kaikkein eniten, tahdon, että näytän paremmalta bikineissä kuin kukaan ystävistäni. On vaikeampaa laihduttaa pienemmäksi kuin muut, kuin pelkkä hyväksynnän hakeminen, samankokoiseksi laihduttaminen.
Tässä taistelussa todellakin otetaan naisesta mittaa: voittaako tahdonvoima mielihalut?
Ennen kaikkea tarvitsen rautaisemman itsekurin ja jonkun, minkä vuoksi laihduttaa. Jotain erittäin pätevää ja jotain, joka tsemppaa mua aina eteenpäin. Nyt olen jäänyt tyhjän päälle, ilman motivaatiota. En edes koe tarvetta lähteä lenkille.
Pakastimessa lojuva vadelmasorbettijätski houkuttelee mua puoleensa enemmän kuin hikilenkki. Haluaisin valita toisin mutta tiedän, ettei mulla ole vaihtoehtoja ja lähden siis lenkille. Vaikken tiedä miksi ja mitä varten. Jäätelö pakasteessa olis vain mua varten, vain mun mielihyväkseni. Tiedän kuitenkin että en tarvitse mielihyvää. Tiedän paljon asioita, joita en tarvitse mutta haluaisin kuitenkin. Ongelma on se, että en tiedä mitä oikeasti tarvitsen. Tiedän mitä haluan: olla laihin kaikista.
Tuntuu, ettei tällä tekstillä ole päätä eikä häntää mutta kirjoittaminen tänne blogiin parantaa mun motivaatiota joka kerta kuten tälläkin kertaa. Nyt kun sain angstini mustana valkoiselle, mun motivaatio on huipussaan. Voin rytätä alkutekstien ahdistuksen roskakoriin ja lähteä lenkille entistä energisempänä ja motivoituneempana!
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
46kg huijausta
Huh, onneks ei ole enää yhtään ainoata viikonloppua jäljellä koulujen loppumiseen! Viikonloput huijaavat, ainakin mut, luulemaan, että jotain ollaan ansaittu. Loppuviikkoa kohden alkaa itsekuri rakoilla ja urheilufiilis laskea.
Sattuneesta syystä en ole saanut itseäni kunnon hikijumppaan kuin viimeksi keskiviikkona. Torstaina en tehnyt mitään, perjantaina kävelin 40min reippaasti. Lauantai ja sunnuntai ovat ihan oma lukunsa.
Paino oli kuitenkin pudonnut ihan kivasti lauantai aamuna. Puntari näytti lukua 46kg mutta en todellakaan voi uskoa tuota pientä lukua kun edellisessä punnituksessa puntari näytti 700g enemmän. Nestevajauksesta taisi olla tuokin saavutus kiinni, koska perjantaina tuli maisteltua "pari" lonkeroa.
Tänään oli perus sunnuntai mulle... Söin puoli litraa sorbettijätskiä. En ole itsestäni ylpeä ollenkaan ja oksensinkin vähän. En kuitenkaan saanut kaikkea ulos ja edelleen turvottaa. Enkä ole noudattanut abctä ollenkaan, hyi mua.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona juon ainoastaan teetä, vettä ja master cleansea. Lisäksi noille kolmelle päivälle mulla on varattuna itselleni yhteensä kaksi maitorahkaa, kolme kiiviä ja litra mehukeittoa. En voi luovuttaa kun näin pitkälle olen jo päässyt. Minä tahdon sen sydämen kohtaan 46kg. Ja aion sen myös siihen saada, laihduttamalla. En huijaamalla nesteiden kanssa.
Seuraava punnitus on sitten keskiviikkona.
Kesälomalla alkaa onneksi helpottaa nää vaikeudet kun saan keskittyä vain omaan napaani ilman koulupaineita. Nyt lähden lukeen huomiseen matikankokeeseen, heippaa! :)
Sattuneesta syystä en ole saanut itseäni kunnon hikijumppaan kuin viimeksi keskiviikkona. Torstaina en tehnyt mitään, perjantaina kävelin 40min reippaasti. Lauantai ja sunnuntai ovat ihan oma lukunsa.
Paino oli kuitenkin pudonnut ihan kivasti lauantai aamuna. Puntari näytti lukua 46kg mutta en todellakaan voi uskoa tuota pientä lukua kun edellisessä punnituksessa puntari näytti 700g enemmän. Nestevajauksesta taisi olla tuokin saavutus kiinni, koska perjantaina tuli maisteltua "pari" lonkeroa.
Tänään oli perus sunnuntai mulle... Söin puoli litraa sorbettijätskiä. En ole itsestäni ylpeä ollenkaan ja oksensinkin vähän. En kuitenkaan saanut kaikkea ulos ja edelleen turvottaa. Enkä ole noudattanut abctä ollenkaan, hyi mua.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona juon ainoastaan teetä, vettä ja master cleansea. Lisäksi noille kolmelle päivälle mulla on varattuna itselleni yhteensä kaksi maitorahkaa, kolme kiiviä ja litra mehukeittoa. En voi luovuttaa kun näin pitkälle olen jo päässyt. Minä tahdon sen sydämen kohtaan 46kg. Ja aion sen myös siihen saada, laihduttamalla. En huijaamalla nesteiden kanssa.
Seuraava punnitus on sitten keskiviikkona.
Kesälomalla alkaa onneksi helpottaa nää vaikeudet kun saan keskittyä vain omaan napaani ilman koulupaineita. Nyt lähden lukeen huomiseen matikankokeeseen, heippaa! :)
torstai 26. toukokuuta 2011
Tietokone hyvä, TV paha
Ensimmäiseksi hehkutukset painosta, joka palautui (nyt vasta) sunnuntain läskihirviö kohtauksen vuoksi. Here I'm again, 46.7 kg. Vielähän tuosta joutas grammat lähtee ja kyllä ne siitä. Huomenna ollaan taas alempana, hope so.
Otsikkoon viitaten tein vasta tärkeän havainnon. Aina kun tuun koulusta kotiin syön tapani mukaan välipalaa. Yleensä jotain ihan miniä, esim. kuppi teetä ja/tai omena.
Tänään, kuten eilenkin, hyppäsin samalla telkun ääreen. (Hienosti taas rikon omia kirjoitettuja sääntöjäni, ks. edellinen postaus) Telkkua kattellessa mulla alko haluttaan hirveenä kaikkee ruokaa, suolasta ja vähän makeaakin. Söin siinä sitten lasillisen mehukeittoa, 3 hapankorppua juustolla, kananmunan ja banaanin! Parin tunnin aikana muhun uppos kaikki toi. Yyh..
Kalorit eivät onneksi menneet kovin pahasti yli 500n, joten kaiketi olen ihan tyytyväinen tän päivän saldoon. Tosin tää täys maha hämmentää mut luuleen jotain muuta.
Huomisen uskonnon kokeen takia en voi mitenkään lähteä lenkille enää tänään vaikka haluaisin kovasti pienen ylilyöntini takia. Urheilu on yleensä edellytys mun painon putoamiselle, joten en oikeen osaa olla paikoillani ja urheilematta. Tulee huono omatunto, varsinkin nyt kun ruokailut eivät menneet suunnitelmien mukaan.
Pointtina tälle TV -angstille kuitenkin oli se, että jos olisin tullut suoraan omaan huoneeseeni ja käynnistänyt HPni, syömistä ei olisi tapahtunut. Jääkaappi on täältä liian kaukana, silloin ei olisi ollut minkäänlaista houkutusta hakea sieltä jotain naposteltavaa. Huomenna kompensoin tätä 200kcal päivällä, vaikka tiedossa olisi 300kcal päivä.
Tänään tein myös tiikerikakun veljilleni ja vanhemmilleni syötäväksi. Leipominen on tosi rentouttavaa ja mukavaa, varsinkin kun siitä saa lopputuloksen. Ja se lopputulos jää perheeni mahamakkaroiksi, naurut heille ja heidän mahamakkaroilleen.
Nyt minä kuitenkin lupaan, että en enää koskaan katso TVtä koulun jälkeen nälkäisenä. Tai tee muutakaan syömistä yleensä edellyttävää.
Lupaan myös, että huomenna vien ruhoni pitkälle lenkille kuntosalin jälkeen. Lupaan, että viikonloppuna en repsahda, niin kuin viime viikonloppuna pääsi tapahtumaan.
Aihepiiristä poiketen lupaan myös selviytyä koeviikosta kunnialla. Tänään kirjoitin mantsan 2. kurssin kokeeseen vähän päälle 3 konseptillista pientä ja tiivistä tekstiä. Lupaan saada hyvät numerot viimeisen jakson jaksoarviointiin.
PS: Kiitos tosi ihanasta palautteesta viime postaukseen. Oli tosi kivaa huomata, että kirjoittelustani on jotain hyötyä myös teille :)! Isot halit teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen <3
EDIT: Pari palaa tiikerikakkua myöhemmin löydän itseni vessan lattialta työntämässä hammasharjaa kurkkuuni. Toivottavasti sain kaiken ulos.. Ei tässä muuta.
Otsikkoon viitaten tein vasta tärkeän havainnon. Aina kun tuun koulusta kotiin syön tapani mukaan välipalaa. Yleensä jotain ihan miniä, esim. kuppi teetä ja/tai omena.
Tänään, kuten eilenkin, hyppäsin samalla telkun ääreen. (Hienosti taas rikon omia kirjoitettuja sääntöjäni, ks. edellinen postaus) Telkkua kattellessa mulla alko haluttaan hirveenä kaikkee ruokaa, suolasta ja vähän makeaakin. Söin siinä sitten lasillisen mehukeittoa, 3 hapankorppua juustolla, kananmunan ja banaanin! Parin tunnin aikana muhun uppos kaikki toi. Yyh..
Kalorit eivät onneksi menneet kovin pahasti yli 500n, joten kaiketi olen ihan tyytyväinen tän päivän saldoon. Tosin tää täys maha hämmentää mut luuleen jotain muuta.
Huomisen uskonnon kokeen takia en voi mitenkään lähteä lenkille enää tänään vaikka haluaisin kovasti pienen ylilyöntini takia. Urheilu on yleensä edellytys mun painon putoamiselle, joten en oikeen osaa olla paikoillani ja urheilematta. Tulee huono omatunto, varsinkin nyt kun ruokailut eivät menneet suunnitelmien mukaan.
Pointtina tälle TV -angstille kuitenkin oli se, että jos olisin tullut suoraan omaan huoneeseeni ja käynnistänyt HPni, syömistä ei olisi tapahtunut. Jääkaappi on täältä liian kaukana, silloin ei olisi ollut minkäänlaista houkutusta hakea sieltä jotain naposteltavaa. Huomenna kompensoin tätä 200kcal päivällä, vaikka tiedossa olisi 300kcal päivä.
Tänään tein myös tiikerikakun veljilleni ja vanhemmilleni syötäväksi. Leipominen on tosi rentouttavaa ja mukavaa, varsinkin kun siitä saa lopputuloksen. Ja se lopputulos jää perheeni mahamakkaroiksi, naurut heille ja heidän mahamakkaroilleen.
Nyt minä kuitenkin lupaan, että en enää koskaan katso TVtä koulun jälkeen nälkäisenä. Tai tee muutakaan syömistä yleensä edellyttävää.
Lupaan myös, että huomenna vien ruhoni pitkälle lenkille kuntosalin jälkeen. Lupaan, että viikonloppuna en repsahda, niin kuin viime viikonloppuna pääsi tapahtumaan.
Aihepiiristä poiketen lupaan myös selviytyä koeviikosta kunnialla. Tänään kirjoitin mantsan 2. kurssin kokeeseen vähän päälle 3 konseptillista pientä ja tiivistä tekstiä. Lupaan saada hyvät numerot viimeisen jakson jaksoarviointiin.
PS: Kiitos tosi ihanasta palautteesta viime postaukseen. Oli tosi kivaa huomata, että kirjoittelustani on jotain hyötyä myös teille :)! Isot halit teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen <3
EDIT: Pari palaa tiikerikakkua myöhemmin löydän itseni vessan lattialta työntämässä hammasharjaa kurkkuuni. Toivottavasti sain kaiken ulos.. Ei tässä muuta.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Pienet valinnat
Laihtuminen vaatii tietoisten valintojen tekemistä.
Ennen laihdutusta sun päässä on varmaan pyörinyt ajatuksia, kuten: "Hyi ku oon läski..", "Miten nää mun reidet voikaan olla näin isot?!" tai vaikka esim: "Masentaa... Tämäkään mekko ei mahdu mun päälle, pitää taaas hakee isompi koko."
Silloin moni on tehnyt päätöksistä ensimmäisen ja suurimman. Pelkästään turhautumisen vuoksi. Minä tahdon olla se laiha, minä tahdon laihtua.
Hienoa, ensimmäinen päätös takana. Tästä lähin sun elämä ei ole mitään muuta kuin tietoisia päätöksiä. "Otan vain yhden hapankorpun kahden sijasta" "Lisään ruokavaliooni vihanneksia." "Tänään lähden lenkille."
Ilman näitä päätöksiä todennäköisesti et myöskään laihdu!
Päätösten tekoa helpottavat erilaiset pienet käytännön kikat. Hyviksi itselläni olen havainnut muun muassa nämä:
Syöminen:
Minä tuskin olen paras ihminen neuvomaan ketään, joten nämä ovat vain suurimmaksi omaksi omakohtaisia kokemuksia ja itsestäänselvyyksien toteamisia. Ajattelin kuitenkin jakaa valintojen tärkeyden in my mind teidän kesken! Tää postaus kiteyttää mun laihdutuksen jokseenkin pähkinänkuoreen, koska päässäni pyörivät jatkuvasti tässä tekstissä ilmenevät valinnat ja vaihtoehdot. Pyrin tekemään mahdollisimman oikein joka kerta, ja olen ankara itselleni. Nälkään tottuu, muistakaa se!
Ennen laihdutusta sun päässä on varmaan pyörinyt ajatuksia, kuten: "Hyi ku oon läski..", "Miten nää mun reidet voikaan olla näin isot?!" tai vaikka esim: "Masentaa... Tämäkään mekko ei mahdu mun päälle, pitää taaas hakee isompi koko."
Silloin moni on tehnyt päätöksistä ensimmäisen ja suurimman. Pelkästään turhautumisen vuoksi. Minä tahdon olla se laiha, minä tahdon laihtua.
Hienoa, ensimmäinen päätös takana. Tästä lähin sun elämä ei ole mitään muuta kuin tietoisia päätöksiä. "Otan vain yhden hapankorpun kahden sijasta" "Lisään ruokavaliooni vihanneksia." "Tänään lähden lenkille."
Ilman näitä päätöksiä todennäköisesti et myöskään laihdu!
Päätösten tekoa helpottavat erilaiset pienet käytännön kikat. Hyviksi itselläni olen havainnut muun muassa nämä:
Syöminen:
- Kun haluttaa napostella, pese hampaat.
- Ota vain puolet siitä, mitä yleensä ottaisit.
- Opettele sanomaan ei.
- Jos ja kun syöt, älä tee sillä välin mitään muuta vaan keskity ruokaan, joka menee mahaasi. Tunne kuinka se lihottaa.
- Etsi kotoasi kaikkein pienimmät kulhot, kupit ja lautaset. Et saa niihin mahtumaan edes niin paljoa.
- Nälkä kasvaa syödessä; älä syö.
- Kun nälättää, keksi jotain muuta tekemistä. (Lenkille meno auttaa)
- Kuntoile "vielä" yhden biisin verran / 5 toistoa vielä / 2min lisää, "Sitten vasta levähdä."
- Älä levähdä. (jos vain vielä suinkin jaksat.)
- Suunnittele treenisi monipuoliseksi.
- Aseta tavoitteita.
- Hanki lenkkikaveri niin et voi lintsata ennaltasovitusta ajasta.
- Älä keksi tekosyitä, niitä ei ole.
- Älä käy kaupassa nälkäisenä.
- Suunnittele ostoksesi.
- Kävele herkkuosastojen ohi nopeasti.
- Osta vain vähän ruokaa kerralla.
- Käytä koria, älä kärryä
- Laadi budjetti ruoalle: mahdollisimman pieni.
- Osta thinspovaate.
- Tsemppaa itseäsi lupaamalla herkkupäivä onnistuneen viikon jälkeen.
- Petä lupauksesi.
- Haali kuvia laihoista ihmisistä koneellesi. Ja joka paikkaan muutenkin.
- Onnistu, se tuottaa iloa ja poikii motivaatiota; epäonnistumiset johtavat uusiin epäonnistumisiin.
- Seuraa painosi putoamista.
- Motivoidu dieeteistä.
- Ennen kaikkea ajattele positiivisesti!
Minä tuskin olen paras ihminen neuvomaan ketään, joten nämä ovat vain suurimmaksi omaksi omakohtaisia kokemuksia ja itsestäänselvyyksien toteamisia. Ajattelin kuitenkin jakaa valintojen tärkeyden in my mind teidän kesken! Tää postaus kiteyttää mun laihdutuksen jokseenkin pähkinänkuoreen, koska päässäni pyörivät jatkuvasti tässä tekstissä ilmenevät valinnat ja vaihtoehdot. Pyrin tekemään mahdollisimman oikein joka kerta, ja olen ankara itselleni. Nälkään tottuu, muistakaa se!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)