Ihan ensimmäiseksi suuret pahoittelut pienestä poissaolosta täältä blogista. En ole sen kummemmin ollut koneellakaan, koska olen keskittynyt juhlimaan ja olemaan ystävieni kanssa. Laihdutuskin on jäänyt hieman toisaalle.
Suhteeni ruokaan on parantunut. Olen kuunnellut itseäni ja syönyt niin kuin maha käskee. Onneksi en mitenkään paljoa. Ruisleipää on kyllä kulunut reippaasti viime päivien aikana.
Peilistä mua katsoo isomahainen tyttö. Myönnän, että olin laihempi pari viikkoa sitten kun olin laihdutusmotivaationi huipulla. Silloin minulla oli tarkoituksena päästä kesäkuntoon ja melkein siinä jo onnistuinkin. Nyt en ole uskaltanut käydä puntarilla ollenkaan, joten en tiedä miten hyppy normaaliin ruokavalioon on vaikuttanut painooni. Ainakin mahani on ennallaan: voisihan se pienempikin olla.
Suurin ongelma mulla on mun itsetunnon kanssa. En ole yhtään varma itsestäni kun en laihduta ja syön herkkuja muiden mukana. Mun on pakko ruveta taas ns. laihduttamaan, vaikka olenhan minä syömisiäni vahtinut ilman laihdutustakin. Nyt olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin. Syön hiukan säännöllisemmin ja pieniä annoksia kerrallaan.
Tänään laadin itselleni kesälomasuunnitelman, jota mun olisi parempi noudattaa. Muuten en saa itsevarmuuttani takaisin. Itsevarmuus kaunistaa, ei hoikka varsi, ja koko ajan kun laihistelen ja vedän mahaa sisään tunnen, kuinka musta huokuu epävarmuus. Laiharilla ollessani mun ei edes tarvinut laihistella.
Huomenna astun viikon tauon jälkeen puntarille. Antaa kukkaseni kertoa, mitä mun tulee tehdä seuraavien kuukausien aikana.
Nyt heippa kaikille ja nauttikaa kesästä! (:
3 kommenttia:
Kata, missä oot?
mihin sä oot kadonnut? =( kaipailen sun tekstejä!
Tosi rohkeaa puhua ja kertoa tuntemuksistaan.:) Itse meinaan tulla hulluksi oman vartaloni kanssa, tuntuu kuin olisin "vanki omassa vartalossani".... Etenkin nyt, kun n.6 vuoden haaveilun jälkeen aloitin mallikoulun. Ja nyt tietysti paineet on ihan mielettömät..Mutta silti: painoni on vain noussut!!!!En tajua...Vaikka olen kyllä jättänyt liikkumisen lähiaikoina vähemmälle. Mutta: välillä tuntuu, että olisin mieluummin anorektikko ja edes yhden päivän 100% tyytyväinen itseeni, kuin mitä olen nyt... Vaikka kai minun ihan "normaali" pitäisi olla, kun pituutta on n.170 ja painoa jtn 52...Mutta en ole kylläkään uskaltanut punnita itseäni nyt usemapaan kuukauteen.
P.S. Anteeksi kauhea romaanini, oli vain sellainen olo että oli pakko kertoa.
Lähetä kommentti