Oivoivoi mitä onkaan tapahtunut sitten viime kesäkuun.... Okei, otteeni "normaaliin" syömiseen on palannut. Ja arvatkaapas mitä. Tässä taas yks todiste siitä, että kaikkea ei voi saada. Jos muistatte viime keväältä mun alullaan olleen jutun An kanssa, niin se juttu on nyt jo sillä mallilla, että ollaan oltu jo monta kuukautta onnellisesti yhdessä. Ja sitä mukaa mitä enemmän An kans olen liikkunu, sitä enemmän kiloja on tullut lisää.
Rehellisesti sanottuna mulla on ihan hirvee ikävä sitä kontrollia, mikä mulla tuolloin oli. Ja olin lähempänä unelmapainoani kuin koskaan. Jos nyt alkaisin säännöllisemmäksi ja johdonmukaisesti tavoitteleen tuota pitkällä tähtäimellä. Ja viimeistään sitten hullun lailla laihduttamaan kun kultsi lähtee armeijaan.
Lenkillä olen kyllä käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti mutta syötyä on tullut ihan mitä sattuu. Siihen pitää ensimmäiseksi saada muutos.
Puntarillakaan en ole kehdannut käydä moneen kuukauteen, enkä vielä uskallakaan. Heti kun olo kevenee, niin alan päivitellä tänne säännöllisemmin johdonmukaista painontavoittelua.
Mun naamakin on niin paisuksissa, ja kaikki muutenkin. Tsemppiä uuteen alkuun mulle!
maanantai 19. syyskuuta 2011
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Kesäloma & Kesäkunto ?
Ihan ensimmäiseksi suuret pahoittelut pienestä poissaolosta täältä blogista. En ole sen kummemmin ollut koneellakaan, koska olen keskittynyt juhlimaan ja olemaan ystävieni kanssa. Laihdutuskin on jäänyt hieman toisaalle.
Suhteeni ruokaan on parantunut. Olen kuunnellut itseäni ja syönyt niin kuin maha käskee. Onneksi en mitenkään paljoa. Ruisleipää on kyllä kulunut reippaasti viime päivien aikana.
Peilistä mua katsoo isomahainen tyttö. Myönnän, että olin laihempi pari viikkoa sitten kun olin laihdutusmotivaationi huipulla. Silloin minulla oli tarkoituksena päästä kesäkuntoon ja melkein siinä jo onnistuinkin. Nyt en ole uskaltanut käydä puntarilla ollenkaan, joten en tiedä miten hyppy normaaliin ruokavalioon on vaikuttanut painooni. Ainakin mahani on ennallaan: voisihan se pienempikin olla.
Suurin ongelma mulla on mun itsetunnon kanssa. En ole yhtään varma itsestäni kun en laihduta ja syön herkkuja muiden mukana. Mun on pakko ruveta taas ns. laihduttamaan, vaikka olenhan minä syömisiäni vahtinut ilman laihdutustakin. Nyt olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin. Syön hiukan säännöllisemmin ja pieniä annoksia kerrallaan.
Tänään laadin itselleni kesälomasuunnitelman, jota mun olisi parempi noudattaa. Muuten en saa itsevarmuuttani takaisin. Itsevarmuus kaunistaa, ei hoikka varsi, ja koko ajan kun laihistelen ja vedän mahaa sisään tunnen, kuinka musta huokuu epävarmuus. Laiharilla ollessani mun ei edes tarvinut laihistella.
Huomenna astun viikon tauon jälkeen puntarille. Antaa kukkaseni kertoa, mitä mun tulee tehdä seuraavien kuukausien aikana.
Nyt heippa kaikille ja nauttikaa kesästä! (:
Suhteeni ruokaan on parantunut. Olen kuunnellut itseäni ja syönyt niin kuin maha käskee. Onneksi en mitenkään paljoa. Ruisleipää on kyllä kulunut reippaasti viime päivien aikana.
Peilistä mua katsoo isomahainen tyttö. Myönnän, että olin laihempi pari viikkoa sitten kun olin laihdutusmotivaationi huipulla. Silloin minulla oli tarkoituksena päästä kesäkuntoon ja melkein siinä jo onnistuinkin. Nyt en ole uskaltanut käydä puntarilla ollenkaan, joten en tiedä miten hyppy normaaliin ruokavalioon on vaikuttanut painooni. Ainakin mahani on ennallaan: voisihan se pienempikin olla.
Suurin ongelma mulla on mun itsetunnon kanssa. En ole yhtään varma itsestäni kun en laihduta ja syön herkkuja muiden mukana. Mun on pakko ruveta taas ns. laihduttamaan, vaikka olenhan minä syömisiäni vahtinut ilman laihdutustakin. Nyt olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin. Syön hiukan säännöllisemmin ja pieniä annoksia kerrallaan.
Tänään laadin itselleni kesälomasuunnitelman, jota mun olisi parempi noudattaa. Muuten en saa itsevarmuuttani takaisin. Itsevarmuus kaunistaa, ei hoikka varsi, ja koko ajan kun laihistelen ja vedän mahaa sisään tunnen, kuinka musta huokuu epävarmuus. Laiharilla ollessani mun ei edes tarvinut laihistella.
Huomenna astun viikon tauon jälkeen puntarille. Antaa kukkaseni kertoa, mitä mun tulee tehdä seuraavien kuukausien aikana.
Nyt heippa kaikille ja nauttikaa kesästä! (:
maanantai 30. toukokuuta 2011
Paljon asiaa
Oon ollu vähän harmissaan ku mun paino sahailee tosi isossa haarukassa. Mulla on tosi isoi ongelmii mun ruoansulatuksen kans. Kaikki, mitä syön, näkyy seuraavana aamuna puntarilla. Kieltämättä ärsyttää kun wcssä ei ole tarvetta käydä kuin korkeintaan 2 kertaa viikossa. Oisko vinkkejä miten ruoansulatusta saa vilkastuun?
Syön kuituja, liikun paljon ja juon paljon vettä mutta en vain keksi, miksi mahani on juminut totaalisesti. En ole käyttänyt laksojakaan niin paljoa, että ne vaikuttaisivat poissaolollaan.
Aiheesta kukkaruukkuun. Mulle on tullut paljon itsevarmuutta nyt jo yli 5kg:n pudotuksesta. Liian paljon itsevarmuutta. Nykyään mun kroppa miellyttää mun silmää enemmän kuin laihdutuksen aloittaessani joten on ollut liian helppoa lipsua. Se vituttaa mua tosi paljon ja anteeksi nyt ruma kielenkäyttöni. Koen olevani yhtä hyvä kuin muutkin, ja koen ansainneeni hyväksyntäni mahtumalla xs -muottiin.
Silti mussa on sisällä tahto vieläkin paremmasta. Tahdon olla parempi kuin ne muut. Tahdon, että mun luut näkyy kaikkein eniten, tahdon, että näytän paremmalta bikineissä kuin kukaan ystävistäni. On vaikeampaa laihduttaa pienemmäksi kuin muut, kuin pelkkä hyväksynnän hakeminen, samankokoiseksi laihduttaminen.
Tässä taistelussa todellakin otetaan naisesta mittaa: voittaako tahdonvoima mielihalut?
Ennen kaikkea tarvitsen rautaisemman itsekurin ja jonkun, minkä vuoksi laihduttaa. Jotain erittäin pätevää ja jotain, joka tsemppaa mua aina eteenpäin. Nyt olen jäänyt tyhjän päälle, ilman motivaatiota. En edes koe tarvetta lähteä lenkille.
Pakastimessa lojuva vadelmasorbettijätski houkuttelee mua puoleensa enemmän kuin hikilenkki. Haluaisin valita toisin mutta tiedän, ettei mulla ole vaihtoehtoja ja lähden siis lenkille. Vaikken tiedä miksi ja mitä varten. Jäätelö pakasteessa olis vain mua varten, vain mun mielihyväkseni. Tiedän kuitenkin että en tarvitse mielihyvää. Tiedän paljon asioita, joita en tarvitse mutta haluaisin kuitenkin. Ongelma on se, että en tiedä mitä oikeasti tarvitsen. Tiedän mitä haluan: olla laihin kaikista.
Tarvitsen anoreksian.
Tuntuu, ettei tällä tekstillä ole päätä eikä häntää mutta kirjoittaminen tänne blogiin parantaa mun motivaatiota joka kerta kuten tälläkin kertaa. Nyt kun sain angstini mustana valkoiselle, mun motivaatio on huipussaan. Voin rytätä alkutekstien ahdistuksen roskakoriin ja lähteä lenkille entistä energisempänä ja motivoituneempana!
Syön kuituja, liikun paljon ja juon paljon vettä mutta en vain keksi, miksi mahani on juminut totaalisesti. En ole käyttänyt laksojakaan niin paljoa, että ne vaikuttaisivat poissaolollaan.
Aiheesta kukkaruukkuun. Mulle on tullut paljon itsevarmuutta nyt jo yli 5kg:n pudotuksesta. Liian paljon itsevarmuutta. Nykyään mun kroppa miellyttää mun silmää enemmän kuin laihdutuksen aloittaessani joten on ollut liian helppoa lipsua. Se vituttaa mua tosi paljon ja anteeksi nyt ruma kielenkäyttöni. Koen olevani yhtä hyvä kuin muutkin, ja koen ansainneeni hyväksyntäni mahtumalla xs -muottiin.
Silti mussa on sisällä tahto vieläkin paremmasta. Tahdon olla parempi kuin ne muut. Tahdon, että mun luut näkyy kaikkein eniten, tahdon, että näytän paremmalta bikineissä kuin kukaan ystävistäni. On vaikeampaa laihduttaa pienemmäksi kuin muut, kuin pelkkä hyväksynnän hakeminen, samankokoiseksi laihduttaminen.
Tässä taistelussa todellakin otetaan naisesta mittaa: voittaako tahdonvoima mielihalut?
Ennen kaikkea tarvitsen rautaisemman itsekurin ja jonkun, minkä vuoksi laihduttaa. Jotain erittäin pätevää ja jotain, joka tsemppaa mua aina eteenpäin. Nyt olen jäänyt tyhjän päälle, ilman motivaatiota. En edes koe tarvetta lähteä lenkille.
Pakastimessa lojuva vadelmasorbettijätski houkuttelee mua puoleensa enemmän kuin hikilenkki. Haluaisin valita toisin mutta tiedän, ettei mulla ole vaihtoehtoja ja lähden siis lenkille. Vaikken tiedä miksi ja mitä varten. Jäätelö pakasteessa olis vain mua varten, vain mun mielihyväkseni. Tiedän kuitenkin että en tarvitse mielihyvää. Tiedän paljon asioita, joita en tarvitse mutta haluaisin kuitenkin. Ongelma on se, että en tiedä mitä oikeasti tarvitsen. Tiedän mitä haluan: olla laihin kaikista.
Tuntuu, ettei tällä tekstillä ole päätä eikä häntää mutta kirjoittaminen tänne blogiin parantaa mun motivaatiota joka kerta kuten tälläkin kertaa. Nyt kun sain angstini mustana valkoiselle, mun motivaatio on huipussaan. Voin rytätä alkutekstien ahdistuksen roskakoriin ja lähteä lenkille entistä energisempänä ja motivoituneempana!
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
46kg huijausta
Huh, onneks ei ole enää yhtään ainoata viikonloppua jäljellä koulujen loppumiseen! Viikonloput huijaavat, ainakin mut, luulemaan, että jotain ollaan ansaittu. Loppuviikkoa kohden alkaa itsekuri rakoilla ja urheilufiilis laskea.
Sattuneesta syystä en ole saanut itseäni kunnon hikijumppaan kuin viimeksi keskiviikkona. Torstaina en tehnyt mitään, perjantaina kävelin 40min reippaasti. Lauantai ja sunnuntai ovat ihan oma lukunsa.
Paino oli kuitenkin pudonnut ihan kivasti lauantai aamuna. Puntari näytti lukua 46kg mutta en todellakaan voi uskoa tuota pientä lukua kun edellisessä punnituksessa puntari näytti 700g enemmän. Nestevajauksesta taisi olla tuokin saavutus kiinni, koska perjantaina tuli maisteltua "pari" lonkeroa.
Tänään oli perus sunnuntai mulle... Söin puoli litraa sorbettijätskiä. En ole itsestäni ylpeä ollenkaan ja oksensinkin vähän. En kuitenkaan saanut kaikkea ulos ja edelleen turvottaa. Enkä ole noudattanut abctä ollenkaan, hyi mua.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona juon ainoastaan teetä, vettä ja master cleansea. Lisäksi noille kolmelle päivälle mulla on varattuna itselleni yhteensä kaksi maitorahkaa, kolme kiiviä ja litra mehukeittoa. En voi luovuttaa kun näin pitkälle olen jo päässyt. Minä tahdon sen sydämen kohtaan 46kg. Ja aion sen myös siihen saada, laihduttamalla. En huijaamalla nesteiden kanssa.
Seuraava punnitus on sitten keskiviikkona.
Kesälomalla alkaa onneksi helpottaa nää vaikeudet kun saan keskittyä vain omaan napaani ilman koulupaineita. Nyt lähden lukeen huomiseen matikankokeeseen, heippaa! :)
Sattuneesta syystä en ole saanut itseäni kunnon hikijumppaan kuin viimeksi keskiviikkona. Torstaina en tehnyt mitään, perjantaina kävelin 40min reippaasti. Lauantai ja sunnuntai ovat ihan oma lukunsa.
Paino oli kuitenkin pudonnut ihan kivasti lauantai aamuna. Puntari näytti lukua 46kg mutta en todellakaan voi uskoa tuota pientä lukua kun edellisessä punnituksessa puntari näytti 700g enemmän. Nestevajauksesta taisi olla tuokin saavutus kiinni, koska perjantaina tuli maisteltua "pari" lonkeroa.
Tänään oli perus sunnuntai mulle... Söin puoli litraa sorbettijätskiä. En ole itsestäni ylpeä ollenkaan ja oksensinkin vähän. En kuitenkaan saanut kaikkea ulos ja edelleen turvottaa. Enkä ole noudattanut abctä ollenkaan, hyi mua.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona juon ainoastaan teetä, vettä ja master cleansea. Lisäksi noille kolmelle päivälle mulla on varattuna itselleni yhteensä kaksi maitorahkaa, kolme kiiviä ja litra mehukeittoa. En voi luovuttaa kun näin pitkälle olen jo päässyt. Minä tahdon sen sydämen kohtaan 46kg. Ja aion sen myös siihen saada, laihduttamalla. En huijaamalla nesteiden kanssa.
Seuraava punnitus on sitten keskiviikkona.
Kesälomalla alkaa onneksi helpottaa nää vaikeudet kun saan keskittyä vain omaan napaani ilman koulupaineita. Nyt lähden lukeen huomiseen matikankokeeseen, heippaa! :)
torstai 26. toukokuuta 2011
Tietokone hyvä, TV paha
Ensimmäiseksi hehkutukset painosta, joka palautui (nyt vasta) sunnuntain läskihirviö kohtauksen vuoksi. Here I'm again, 46.7 kg. Vielähän tuosta joutas grammat lähtee ja kyllä ne siitä. Huomenna ollaan taas alempana, hope so.
Otsikkoon viitaten tein vasta tärkeän havainnon. Aina kun tuun koulusta kotiin syön tapani mukaan välipalaa. Yleensä jotain ihan miniä, esim. kuppi teetä ja/tai omena.
Tänään, kuten eilenkin, hyppäsin samalla telkun ääreen. (Hienosti taas rikon omia kirjoitettuja sääntöjäni, ks. edellinen postaus) Telkkua kattellessa mulla alko haluttaan hirveenä kaikkee ruokaa, suolasta ja vähän makeaakin. Söin siinä sitten lasillisen mehukeittoa, 3 hapankorppua juustolla, kananmunan ja banaanin! Parin tunnin aikana muhun uppos kaikki toi. Yyh..
Kalorit eivät onneksi menneet kovin pahasti yli 500n, joten kaiketi olen ihan tyytyväinen tän päivän saldoon. Tosin tää täys maha hämmentää mut luuleen jotain muuta.
Huomisen uskonnon kokeen takia en voi mitenkään lähteä lenkille enää tänään vaikka haluaisin kovasti pienen ylilyöntini takia. Urheilu on yleensä edellytys mun painon putoamiselle, joten en oikeen osaa olla paikoillani ja urheilematta. Tulee huono omatunto, varsinkin nyt kun ruokailut eivät menneet suunnitelmien mukaan.
Pointtina tälle TV -angstille kuitenkin oli se, että jos olisin tullut suoraan omaan huoneeseeni ja käynnistänyt HPni, syömistä ei olisi tapahtunut. Jääkaappi on täältä liian kaukana, silloin ei olisi ollut minkäänlaista houkutusta hakea sieltä jotain naposteltavaa. Huomenna kompensoin tätä 200kcal päivällä, vaikka tiedossa olisi 300kcal päivä.
Tänään tein myös tiikerikakun veljilleni ja vanhemmilleni syötäväksi. Leipominen on tosi rentouttavaa ja mukavaa, varsinkin kun siitä saa lopputuloksen. Ja se lopputulos jää perheeni mahamakkaroiksi, naurut heille ja heidän mahamakkaroilleen.
Nyt minä kuitenkin lupaan, että en enää koskaan katso TVtä koulun jälkeen nälkäisenä. Tai tee muutakaan syömistä yleensä edellyttävää.
Lupaan myös, että huomenna vien ruhoni pitkälle lenkille kuntosalin jälkeen. Lupaan, että viikonloppuna en repsahda, niin kuin viime viikonloppuna pääsi tapahtumaan.
Aihepiiristä poiketen lupaan myös selviytyä koeviikosta kunnialla. Tänään kirjoitin mantsan 2. kurssin kokeeseen vähän päälle 3 konseptillista pientä ja tiivistä tekstiä. Lupaan saada hyvät numerot viimeisen jakson jaksoarviointiin.
PS: Kiitos tosi ihanasta palautteesta viime postaukseen. Oli tosi kivaa huomata, että kirjoittelustani on jotain hyötyä myös teille :)! Isot halit teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen <3
EDIT: Pari palaa tiikerikakkua myöhemmin löydän itseni vessan lattialta työntämässä hammasharjaa kurkkuuni. Toivottavasti sain kaiken ulos.. Ei tässä muuta.
Otsikkoon viitaten tein vasta tärkeän havainnon. Aina kun tuun koulusta kotiin syön tapani mukaan välipalaa. Yleensä jotain ihan miniä, esim. kuppi teetä ja/tai omena.
Tänään, kuten eilenkin, hyppäsin samalla telkun ääreen. (Hienosti taas rikon omia kirjoitettuja sääntöjäni, ks. edellinen postaus) Telkkua kattellessa mulla alko haluttaan hirveenä kaikkee ruokaa, suolasta ja vähän makeaakin. Söin siinä sitten lasillisen mehukeittoa, 3 hapankorppua juustolla, kananmunan ja banaanin! Parin tunnin aikana muhun uppos kaikki toi. Yyh..
Kalorit eivät onneksi menneet kovin pahasti yli 500n, joten kaiketi olen ihan tyytyväinen tän päivän saldoon. Tosin tää täys maha hämmentää mut luuleen jotain muuta.
Huomisen uskonnon kokeen takia en voi mitenkään lähteä lenkille enää tänään vaikka haluaisin kovasti pienen ylilyöntini takia. Urheilu on yleensä edellytys mun painon putoamiselle, joten en oikeen osaa olla paikoillani ja urheilematta. Tulee huono omatunto, varsinkin nyt kun ruokailut eivät menneet suunnitelmien mukaan.
Pointtina tälle TV -angstille kuitenkin oli se, että jos olisin tullut suoraan omaan huoneeseeni ja käynnistänyt HPni, syömistä ei olisi tapahtunut. Jääkaappi on täältä liian kaukana, silloin ei olisi ollut minkäänlaista houkutusta hakea sieltä jotain naposteltavaa. Huomenna kompensoin tätä 200kcal päivällä, vaikka tiedossa olisi 300kcal päivä.
Tänään tein myös tiikerikakun veljilleni ja vanhemmilleni syötäväksi. Leipominen on tosi rentouttavaa ja mukavaa, varsinkin kun siitä saa lopputuloksen. Ja se lopputulos jää perheeni mahamakkaroiksi, naurut heille ja heidän mahamakkaroilleen.
Nyt minä kuitenkin lupaan, että en enää koskaan katso TVtä koulun jälkeen nälkäisenä. Tai tee muutakaan syömistä yleensä edellyttävää.
Lupaan myös, että huomenna vien ruhoni pitkälle lenkille kuntosalin jälkeen. Lupaan, että viikonloppuna en repsahda, niin kuin viime viikonloppuna pääsi tapahtumaan.
Aihepiiristä poiketen lupaan myös selviytyä koeviikosta kunnialla. Tänään kirjoitin mantsan 2. kurssin kokeeseen vähän päälle 3 konseptillista pientä ja tiivistä tekstiä. Lupaan saada hyvät numerot viimeisen jakson jaksoarviointiin.
PS: Kiitos tosi ihanasta palautteesta viime postaukseen. Oli tosi kivaa huomata, että kirjoittelustani on jotain hyötyä myös teille :)! Isot halit teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen <3
EDIT: Pari palaa tiikerikakkua myöhemmin löydän itseni vessan lattialta työntämässä hammasharjaa kurkkuuni. Toivottavasti sain kaiken ulos.. Ei tässä muuta.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Pienet valinnat
Laihtuminen vaatii tietoisten valintojen tekemistä.
Ennen laihdutusta sun päässä on varmaan pyörinyt ajatuksia, kuten: "Hyi ku oon läski..", "Miten nää mun reidet voikaan olla näin isot?!" tai vaikka esim: "Masentaa... Tämäkään mekko ei mahdu mun päälle, pitää taaas hakee isompi koko."
Silloin moni on tehnyt päätöksistä ensimmäisen ja suurimman. Pelkästään turhautumisen vuoksi. Minä tahdon olla se laiha, minä tahdon laihtua.
Hienoa, ensimmäinen päätös takana. Tästä lähin sun elämä ei ole mitään muuta kuin tietoisia päätöksiä. "Otan vain yhden hapankorpun kahden sijasta" "Lisään ruokavaliooni vihanneksia." "Tänään lähden lenkille."
Ilman näitä päätöksiä todennäköisesti et myöskään laihdu!
Päätösten tekoa helpottavat erilaiset pienet käytännön kikat. Hyviksi itselläni olen havainnut muun muassa nämä:
Syöminen:
Minä tuskin olen paras ihminen neuvomaan ketään, joten nämä ovat vain suurimmaksi omaksi omakohtaisia kokemuksia ja itsestäänselvyyksien toteamisia. Ajattelin kuitenkin jakaa valintojen tärkeyden in my mind teidän kesken! Tää postaus kiteyttää mun laihdutuksen jokseenkin pähkinänkuoreen, koska päässäni pyörivät jatkuvasti tässä tekstissä ilmenevät valinnat ja vaihtoehdot. Pyrin tekemään mahdollisimman oikein joka kerta, ja olen ankara itselleni. Nälkään tottuu, muistakaa se!
Ennen laihdutusta sun päässä on varmaan pyörinyt ajatuksia, kuten: "Hyi ku oon läski..", "Miten nää mun reidet voikaan olla näin isot?!" tai vaikka esim: "Masentaa... Tämäkään mekko ei mahdu mun päälle, pitää taaas hakee isompi koko."
Silloin moni on tehnyt päätöksistä ensimmäisen ja suurimman. Pelkästään turhautumisen vuoksi. Minä tahdon olla se laiha, minä tahdon laihtua.
Hienoa, ensimmäinen päätös takana. Tästä lähin sun elämä ei ole mitään muuta kuin tietoisia päätöksiä. "Otan vain yhden hapankorpun kahden sijasta" "Lisään ruokavaliooni vihanneksia." "Tänään lähden lenkille."
Ilman näitä päätöksiä todennäköisesti et myöskään laihdu!
Päätösten tekoa helpottavat erilaiset pienet käytännön kikat. Hyviksi itselläni olen havainnut muun muassa nämä:
Syöminen:
- Kun haluttaa napostella, pese hampaat.
- Ota vain puolet siitä, mitä yleensä ottaisit.
- Opettele sanomaan ei.
- Jos ja kun syöt, älä tee sillä välin mitään muuta vaan keskity ruokaan, joka menee mahaasi. Tunne kuinka se lihottaa.
- Etsi kotoasi kaikkein pienimmät kulhot, kupit ja lautaset. Et saa niihin mahtumaan edes niin paljoa.
- Nälkä kasvaa syödessä; älä syö.
- Kun nälättää, keksi jotain muuta tekemistä. (Lenkille meno auttaa)
- Kuntoile "vielä" yhden biisin verran / 5 toistoa vielä / 2min lisää, "Sitten vasta levähdä."
- Älä levähdä. (jos vain vielä suinkin jaksat.)
- Suunnittele treenisi monipuoliseksi.
- Aseta tavoitteita.
- Hanki lenkkikaveri niin et voi lintsata ennaltasovitusta ajasta.
- Älä keksi tekosyitä, niitä ei ole.
- Älä käy kaupassa nälkäisenä.
- Suunnittele ostoksesi.
- Kävele herkkuosastojen ohi nopeasti.
- Osta vain vähän ruokaa kerralla.
- Käytä koria, älä kärryä
- Laadi budjetti ruoalle: mahdollisimman pieni.
- Osta thinspovaate.
- Tsemppaa itseäsi lupaamalla herkkupäivä onnistuneen viikon jälkeen.
- Petä lupauksesi.
- Haali kuvia laihoista ihmisistä koneellesi. Ja joka paikkaan muutenkin.
- Onnistu, se tuottaa iloa ja poikii motivaatiota; epäonnistumiset johtavat uusiin epäonnistumisiin.
- Seuraa painosi putoamista.
- Motivoidu dieeteistä.
- Ennen kaikkea ajattele positiivisesti!
Minä tuskin olen paras ihminen neuvomaan ketään, joten nämä ovat vain suurimmaksi omaksi omakohtaisia kokemuksia ja itsestäänselvyyksien toteamisia. Ajattelin kuitenkin jakaa valintojen tärkeyden in my mind teidän kesken! Tää postaus kiteyttää mun laihdutuksen jokseenkin pähkinänkuoreen, koska päässäni pyörivät jatkuvasti tässä tekstissä ilmenevät valinnat ja vaihtoehdot. Pyrin tekemään mahdollisimman oikein joka kerta, ja olen ankara itselleni. Nälkään tottuu, muistakaa se!
tiistai 24. toukokuuta 2011
ABC alusta + haaste
Tänään söin hyvin omasta mielestäni kunnes päädyin lounastreffeille tyttöjen kanssa. En ole viettänyt heidän kanssaan aikaa pitkään aikaan, joten tänään kun siihen tarjoutui tilaisuus ja vanhasta tottumuksesta he jo suunnistivat heselle, pitihän sitä itsekin mennä perässä ettei tulisi ulkopuolinen olo. Tosin heseltä en olisi saanut mitään itselleni syötäväksi kelpaavaa joten hain Picniciltä vähemmän huonon vaihtoehdon, juustopatongin. HYI mitkä kalorimäärät :( 600kcal yhdessä patongissa. Iu.
En onneksi syönyt patongin jälkeen kuin hieman ananasta ja yhden hapankorpun. Hirvittää, että söinkin niin paljon. Se patonkihan on tajuttoman iso! Miten kukaan voi syödä niin paljoa?
Patonkihairahduksesta motivoituneena aloitan ABC:n uudelleen. Koetin sitä kerran tosi huonoin tuloksin. Nyt aion kuitenkin jaksaa paljon pidemälle vähäkaloristen turvaruokieni voimin. Minä vakaasti aion.
Lisäksi otin haasteen vastaan JustMialta ja suunnittelin itselleni ruoat viideksi päiväksi ja noudatan suunnitelmaani! Haastan teidätkin mukaan! :)
Ei mulla tänään sen kummempia, paitsi että koeviikko alkoi. Mun on pakko kiristää tunteja liikunnasta, että kerkeen lukee riittävästi esim. mantsan ja uskonnon kokeisiin.. :( En jaksaisi. Jaksaisin vain lenkkeillä.
PS. Viikonloppuna kertynyt mänkkäyspaino oli tänään -500g eilisestä! Kohta pääsen luvuissa taas alemmas kuin koskaan :)
En onneksi syönyt patongin jälkeen kuin hieman ananasta ja yhden hapankorpun. Hirvittää, että söinkin niin paljon. Se patonkihan on tajuttoman iso! Miten kukaan voi syödä niin paljoa?
Patonkihairahduksesta motivoituneena aloitan ABC:n uudelleen. Koetin sitä kerran tosi huonoin tuloksin. Nyt aion kuitenkin jaksaa paljon pidemälle vähäkaloristen turvaruokieni voimin. Minä vakaasti aion.
Lisäksi otin haasteen vastaan JustMialta ja suunnittelin itselleni ruoat viideksi päiväksi ja noudatan suunnitelmaani! Haastan teidätkin mukaan! :)
Ei mulla tänään sen kummempia, paitsi että koeviikko alkoi. Mun on pakko kiristää tunteja liikunnasta, että kerkeen lukee riittävästi esim. mantsan ja uskonnon kokeisiin.. :( En jaksaisi. Jaksaisin vain lenkkeillä.
PS. Viikonloppuna kertynyt mänkkäyspaino oli tänään -500g eilisestä! Kohta pääsen luvuissa taas alemmas kuin koskaan :)
maanantai 23. toukokuuta 2011
Turvottaaa
Hyi kamala mikä olo mulla on ollut eilisestä asti. Lauantaina olin taas hieman viihtellä. Juominen humalahakuisesti ei lukeudu mun paheisiin vaan krapula-aamujen mässäily. Hyi mua.. Taas tuli "joustettua" mun periaatteesta, minkä mainitsin viime postauksessa. Ai ettei muka takapakkia oteta...? Valitettavasti eilen kävi niin.
Söin sunnuntaina älyttömän paljon kaikkea, eikä mun ruoansulatus pysynyt mukana ollenkaan. Siitä johtui kamala turvotus ja painon nouseminen. Onneksi sekä turvotus että paino ovat alkaneet laskea jo vähän eilisestä, sillä mun maha oli vielä eilen illalla pinkeä ja pyöreä kuin jalkapallo! Se oli kivuliasta.
Vielä kuitenkin on aika paljon matkaa takaisin 46kg:n puolelle. Luottavaisin mielin odotan kuitenkin painon laskevan yhtä nopeasti kuin se nousikin. Pian pääsen taas jatkamaan luvuissa pienempään suuntaan. Tällä kertaa pienempään kuin koskaan.
Tänään en lähtenyt turvotukseni ja siitä aiheutuneen mahakivun takia kouluun ollenkaan. Nukuin pitkään ja söin vähän. Kävin myös kävellen kaupungissa hakemassa äitin työpaikalta rahaa ja sen jälkeen kävelin kauppaan ostamaan itselleni epäruokaa. Korkkasin ananasdieettini ostamalla kaksi ananasta.
Ananasta ostaessasi muista tarkistaa, että se on kypsä. Kypsän ananaksen tunnistat kun siinä olevat päällimmäiset lehdet irtoavat kevyesti vedettäessä. Ananas on tosi hyvää! :P
Tänään söin lounaaksi ja päivälliseksi yhteensä n. 0.5kg ananasta ja turvotus on kyllä laskenut hyvin. Jännityksellä odotan, kuinka paljon paino on pudonnut huomiseen mennessä! :D
Päivälliseni: 200g ananasta ja vihreää teetä. Tätä mä tuun syömään koko loppu viikon.
Ns. "oikeaoppisella" ananasdieetillä ananasta tulisi syödä kahtena päivänä viikossa yhteensä kolmen ananaksen verran, ilman muuta ruokaa.
Itse ajattelin boostata niin, että syön paljon ananasta ainakin viikon ajan suurimmaksi osaksi ruoistani. Lisäksi sallin itselleni vain vähän hapankorppuja, vihreää teetä, rasvatonta maitorahkaa ja raejuustoa
Ananasdieetin teho perustuu ananaksen diureettiseen ominaisuuteen, eli nesteiden poistamiseen kropasta. Siksi dieetin aikana tulisi välttää mustaa teetä, kahvia ja suolaa, jotka puolestaan kerryttävät nestettä elimistöön. Vihreää teetä taas voi juoda niin paljon kuin haluaa, sillä myös se saa nesteet liikkeelle.
Kirjailen tuloksia ylös myöhemmin, nyt taidankin lähteä juoksulenkille! Moimooi :)
Söin sunnuntaina älyttömän paljon kaikkea, eikä mun ruoansulatus pysynyt mukana ollenkaan. Siitä johtui kamala turvotus ja painon nouseminen. Onneksi sekä turvotus että paino ovat alkaneet laskea jo vähän eilisestä, sillä mun maha oli vielä eilen illalla pinkeä ja pyöreä kuin jalkapallo! Se oli kivuliasta.
Vielä kuitenkin on aika paljon matkaa takaisin 46kg:n puolelle. Luottavaisin mielin odotan kuitenkin painon laskevan yhtä nopeasti kuin se nousikin. Pian pääsen taas jatkamaan luvuissa pienempään suuntaan. Tällä kertaa pienempään kuin koskaan.
Tänään en lähtenyt turvotukseni ja siitä aiheutuneen mahakivun takia kouluun ollenkaan. Nukuin pitkään ja söin vähän. Kävin myös kävellen kaupungissa hakemassa äitin työpaikalta rahaa ja sen jälkeen kävelin kauppaan ostamaan itselleni epäruokaa. Korkkasin ananasdieettini ostamalla kaksi ananasta.
Tänään söin lounaaksi ja päivälliseksi yhteensä n. 0.5kg ananasta ja turvotus on kyllä laskenut hyvin. Jännityksellä odotan, kuinka paljon paino on pudonnut huomiseen mennessä! :D
Ns. "oikeaoppisella" ananasdieetillä ananasta tulisi syödä kahtena päivänä viikossa yhteensä kolmen ananaksen verran, ilman muuta ruokaa.
Itse ajattelin boostata niin, että syön paljon ananasta ainakin viikon ajan suurimmaksi osaksi ruoistani. Lisäksi sallin itselleni vain vähän hapankorppuja, vihreää teetä, rasvatonta maitorahkaa ja raejuustoa
Ananasdieetin teho perustuu ananaksen diureettiseen ominaisuuteen, eli nesteiden poistamiseen kropasta. Siksi dieetin aikana tulisi välttää mustaa teetä, kahvia ja suolaa, jotka puolestaan kerryttävät nestettä elimistöön. Vihreää teetä taas voi juoda niin paljon kuin haluaa, sillä myös se saa nesteet liikkeelle.
Kirjailen tuloksia ylös myöhemmin, nyt taidankin lähteä juoksulenkille! Moimooi :)
lauantai 21. toukokuuta 2011
Painopäiväkirja
Heippsan!
Se tunne kun herää aamulla ja paino on pudonnut -300g. Jee! :)
Tänään aamulla olin siis "vain" 46.6kg. Asenteen muuttaminen todella auttaa. Ihan kuin viime viikon masisajatukset olisivat painaneet itsestään jo niin paljon, että niiden häivyttyä paino on pudonnut lyhyen ajan sisään kohta puoli kiloa. Enkä todellakaan aio lihoa takaisin. Se mikä saavutetaan, on jo saavutettu. Siitä ei oteta takapakkia. Mun yksi ehdottomista periaatteista.
Kävin tänään lenkillä ja olen syönyt vain vähän kuitupitoista epäruokaa. (hapankorppuja)
Kuva lenkkeilystä! :)
Lisäksi tähän postaukseen kerron mun vanhasta painopäiväkirjasta, jonka löysin tänään uudestaan siivoillessani mun huonetta. Aloitin sen tän vuoden uv:n jälkeen. Mua melkeen hävettää jakaa se tännne :D Vilkaistaanpas sen kantta:
Pikkumyy on ollut idolini jo pienestä pitäen. Tahdon olla se kaikkein pienin.
Sitten snake peak ensimmäiselle sivulle, nyt nolottaa :D
Toivottavasti erotatte lukea tuosta joitan. Ja mun käsiala oli tuolloin aika kaamea, myönnän ettei tuo ole parasta jälkeä mun kynästä. :D
Päivämääränä on 20.1 -11. Näköjään painoin tuolloin 47.5kg. Aika hyvin vai mitä? Jossain vaiheessa kevättä tosin lihoin 52 kiloiseksi jättiläiseksi. Ei ihmekään kun ottaa huomioon nuo ruoat, mitä söin! Hesen kana-ateria? Hyi.
Jos nyt keskityttäisiin noihin niin kutsuttuihin "kriittisiin mittoihin". Niistä huomaan, että olen laihtunut! Tänään suoritin mittauksia ja tässä yhteenlasketut tulokset:
Vyötärö: -9cm -> 66cm
Lantio: -5cm -> 80cm
Perse: -2cm -> 86cm
Reisi: -0.5cm -> 45cm
Rinta: -5cm -> 77cm
Hauis: -0.5cm -> 24cm
Mulla todellakin on kevyempi olo!
Se tunne kun herää aamulla ja paino on pudonnut -300g. Jee! :)
Tänään aamulla olin siis "vain" 46.6kg. Asenteen muuttaminen todella auttaa. Ihan kuin viime viikon masisajatukset olisivat painaneet itsestään jo niin paljon, että niiden häivyttyä paino on pudonnut lyhyen ajan sisään kohta puoli kiloa. Enkä todellakaan aio lihoa takaisin. Se mikä saavutetaan, on jo saavutettu. Siitä ei oteta takapakkia. Mun yksi ehdottomista periaatteista.
Kävin tänään lenkillä ja olen syönyt vain vähän kuitupitoista epäruokaa. (hapankorppuja)
Kuva lenkkeilystä! :)
Lisäksi tähän postaukseen kerron mun vanhasta painopäiväkirjasta, jonka löysin tänään uudestaan siivoillessani mun huonetta. Aloitin sen tän vuoden uv:n jälkeen. Mua melkeen hävettää jakaa se tännne :D Vilkaistaanpas sen kantta:
Pikkumyy on ollut idolini jo pienestä pitäen. Tahdon olla se kaikkein pienin.
Sitten snake peak ensimmäiselle sivulle, nyt nolottaa :D
Päivämääränä on 20.1 -11. Näköjään painoin tuolloin 47.5kg. Aika hyvin vai mitä? Jossain vaiheessa kevättä tosin lihoin 52 kiloiseksi jättiläiseksi. Ei ihmekään kun ottaa huomioon nuo ruoat, mitä söin! Hesen kana-ateria? Hyi.
Jos nyt keskityttäisiin noihin niin kutsuttuihin "kriittisiin mittoihin". Niistä huomaan, että olen laihtunut! Tänään suoritin mittauksia ja tässä yhteenlasketut tulokset:
Vyötärö: -9cm -> 66cm
Lantio: -5cm -> 80cm
Perse: -2cm -> 86cm
Reisi: -0.5cm -> 45cm
Rinta: -5cm -> 77cm
Hauis: -0.5cm -> 24cm
Mulla todellakin on kevyempi olo!
perjantai 20. toukokuuta 2011
I have no choice
Eilen illalla se iski tajuntaani. Mulla ei ole valinnanvaraa. Mulla ei ole varaa elää normaalisti syöden tai oleillen. Mun on pakko urheilla ja syödä ministi kaloreita, koska minä olen minä. Kukaan ei mua pakota mutta tiedän, että pakko minun on silti. Ja niin aionkin. Tän päätöksen seuraksena paino alkoi pudota taas tasaista -200g / päivä. Olo on huojentunut ja rento. Mun on tyytyminen vain siihen, mitä mulla on. En voi elää kadehtien muiden elämää. This is me.
Todella moni on pystynyt tähän aikaisemminkin. Mä tahdon olla bikinikunnossa, johon kuuluu litteä maha ja kapeat reidet. En tahdo näyttää rantautuneelta sinivalaalta kesähelteellä pienissä vaatteissa. Mulla on jo ratkaisu ongelmiini, mun täytyy vain tyytyä siihen, että oikotietä ei ole. Ja nyt olen todella tyytyväinen.
Mä aion olla voittaja, aion todellakin näyttää niille, ja itselleni.
Syön terveellisesti ja vähän, liikun paljon. Ja tulokset alkavat todellakin näkyä. Viime viikon masennusjakso ei lannista mua vaan antaa entistä enemmän puhtia jatkaa tulevaan. Enhän minä tahdo herkutella kekseillä ja jäätelöillä? Nehän vain kertyvät ylimääräisiksi vyömakkaroiksi, joista olen parhaillaan hakeutumassa eroon.
Täällä olisi tarjolla +10kg ylimääräistä rasvaa for free, kuka kroppaansa tyytymätön alipainoinen haluaisi massalahjoituksen?
Sama rata siis jatkuu kuin aikaisemminkin. Olen ankara itselleni, miksi ansaitsisin jotain muuta? Tai pitäisikö kysyä toisinpäin, miksi en ansaitsisi jotain muuta? Miksi juuri minä en saa olla laiha, kun voisin olla. Epäkohdat korjaatuvat nyt, eivät huomenna tai ensivuonna!
Tavoitteeseeni kuuluu pudottaa ennen päättäjäisiä -2kg, niin että pääsen välitavoitteeseeni. Nyt täysi tsemppi päälle, me ollaan nuoria ja vahvoja!
Jokaisesta ylimääräisestä sentistä huokuu mielen heikkous, joten miksi tahtoisimme osoittaa muille ihmisille, perheellemme ja ystävillemme, heikkoutemme? Minä en ainakaan tahdo. Nyt se loppui. Tai pikemminkin alkoi. Tsemppiä ja haleja kaikille! ♥
Ps. Huomenna alkaa ananasdieetti, joka perustuu nesteiden kropasta poistumiseen. Jee, en malta odottaa! :)
Todella moni on pystynyt tähän aikaisemminkin. Mä tahdon olla bikinikunnossa, johon kuuluu litteä maha ja kapeat reidet. En tahdo näyttää rantautuneelta sinivalaalta kesähelteellä pienissä vaatteissa. Mulla on jo ratkaisu ongelmiini, mun täytyy vain tyytyä siihen, että oikotietä ei ole. Ja nyt olen todella tyytyväinen.
Mä aion olla voittaja, aion todellakin näyttää niille, ja itselleni.
Syön terveellisesti ja vähän, liikun paljon. Ja tulokset alkavat todellakin näkyä. Viime viikon masennusjakso ei lannista mua vaan antaa entistä enemmän puhtia jatkaa tulevaan. Enhän minä tahdo herkutella kekseillä ja jäätelöillä? Nehän vain kertyvät ylimääräisiksi vyömakkaroiksi, joista olen parhaillaan hakeutumassa eroon.
Täällä olisi tarjolla +10kg ylimääräistä rasvaa for free, kuka kroppaansa tyytymätön alipainoinen haluaisi massalahjoituksen?
Sama rata siis jatkuu kuin aikaisemminkin. Olen ankara itselleni, miksi ansaitsisin jotain muuta? Tai pitäisikö kysyä toisinpäin, miksi en ansaitsisi jotain muuta? Miksi juuri minä en saa olla laiha, kun voisin olla. Epäkohdat korjaatuvat nyt, eivät huomenna tai ensivuonna!
Tavoitteeseeni kuuluu pudottaa ennen päättäjäisiä -2kg, niin että pääsen välitavoitteeseeni. Nyt täysi tsemppi päälle, me ollaan nuoria ja vahvoja!
Jokaisesta ylimääräisestä sentistä huokuu mielen heikkous, joten miksi tahtoisimme osoittaa muille ihmisille, perheellemme ja ystävillemme, heikkoutemme? Minä en ainakaan tahdo. Nyt se loppui. Tai pikemminkin alkoi. Tsemppiä ja haleja kaikille! ♥
Ps. Huomenna alkaa ananasdieetti, joka perustuu nesteiden kropasta poistumiseen. Jee, en malta odottaa! :)
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Burn out
Koko ajan mä vaan vajoon alemmas näitten mun postausten kans :D Oon ihan hirveä... Tänään äiti uhkas soittaa meän kouluterkkarille. Se luulee, etten ole syöny mitään, vaikka totuus on ihan toinen. Se luuli, että mun huono olo johtuu ruoattomuudesta, mutta se on päinvastoin. Mun huono olo johtuu siitä, että oon syönyt. Joten tänään en syö. Ei lämmintä ruokaa. Ainoastaan jotain ihan pientä.
Heräsin vasta, 9.30. Mulla olis alkanu koulu tänään klo 8, mutta en kyennyt nousemaan ylös. Siitä se kaikki lähti, äiti luuli, että oon vakavasti sairas. Jäin kotiin nukkumaan vaikka äiti huusi täysillä, että se on sun oma vika ja että hän ei suostu selvittelemään mun poissaoloja enää. Nukuin 12h yöunet ja edelleen väsyttää. Ja huonosti menee, puntari näytti +300g eilisestä. Olisko kantsinu jättää ne dominokeksit ahmimatta? Olis.
Tänään tilanne oli siis 47.2kg :(
Nyt lähden lenkille kevyen aamupalan jälkeen (100g maitorahka, 2dl sokeriton vadelmasoppa). Ei hitto, miten onnistuinki lintsaan tän päivän tälleen? Harmittaa ehkä vähän kun koeviikkokin alkaa ensi tiistaina. No, ei voi mitään enää, latailen akkuja nyt ja urheilen kuin hullu. Klo 14 mun on pakko lähtee liikuntatunnille pelaan pesistä, koska muuten en pääse liikunnan 2. kurssia läpi. Hyvät päivänjatkot.
Heräsin vasta, 9.30. Mulla olis alkanu koulu tänään klo 8, mutta en kyennyt nousemaan ylös. Siitä se kaikki lähti, äiti luuli, että oon vakavasti sairas. Jäin kotiin nukkumaan vaikka äiti huusi täysillä, että se on sun oma vika ja että hän ei suostu selvittelemään mun poissaoloja enää. Nukuin 12h yöunet ja edelleen väsyttää. Ja huonosti menee, puntari näytti +300g eilisestä. Olisko kantsinu jättää ne dominokeksit ahmimatta? Olis.
Tänään tilanne oli siis 47.2kg :(
Nyt lähden lenkille kevyen aamupalan jälkeen (100g maitorahka, 2dl sokeriton vadelmasoppa). Ei hitto, miten onnistuinki lintsaan tän päivän tälleen? Harmittaa ehkä vähän kun koeviikkokin alkaa ensi tiistaina. No, ei voi mitään enää, latailen akkuja nyt ja urheilen kuin hullu. Klo 14 mun on pakko lähtee liikuntatunnille pelaan pesistä, koska muuten en pääse liikunnan 2. kurssia läpi. Hyvät päivänjatkot.
I'm losing myself
Mikä mua oikeen vaivaa... Miks oon syöny vaikkei mulla ole edes nälkä?
Mun päässä hakkaa pelkkää tyhjää, se saattaakin näkyä tästä tekstistä.
En vain ymmärrä itseäni. Paino oli pudonnut tänään aamulla vain 100g. Pitkällä tähtäimellä tuo on sama kuin 0. Painoni oli tänään siis 46.9kg... Ei ole tulossa sydäntä ruutuun vähään aikaan, koska en ole laihtunut... Turvonnut ainoastaan -.-
Yleensä urheilu kannustaa mua syömään tosi vähän ja terveellisesti mutta nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen. Mua väsyttää koko ajan, en jaksa urheilla ja ainoastaan syön.
Viime viikolla mun laihdutus suijui tosi hyvin! Mihin mä sen kadotin? Miten saan siitä kiinni uudelleen?
Vaikka nyt vastustaa, se ei tarkoita että olen luovuttamassa.. Taidan laittaa tänään aikaisin nukkumaan, unohtaa stressin ja kokeilla huomenna uudestaan.. Olisinko niin uhmakas, niin läskimussu, etten jaksa lähteä edes lenkille tänään? Taidan olla.
Tarvitsisin yhden päivän lomaa koulusta.. Mun pää hajoo! Ja mahassa painaa tällä hetkellä yhteensä 10 dominokeksiä ja Spice Icen pieni pyörremysrky.. Hävettää.
Sitten kun saan koottua itseni, pudotan kaikki ylimääräiset kilot, mitä musta löytyy... Ja mä todella aion koota itseni, piakkoin!
Ja kaiken paskan lisäks mulla on ikävä A:ta.. Haluan viime viikonlopun uusiks. Miks on vaan niin vaikeeta uskaltaa laittaa sille viestiä? Kyselen itseltäni toistuvasti, mitä jos se ei tykkääkkään mun viesteistä. Mä tahtoisin vaan A:n viereen nukkumaan ja tahdon, että hän lohduttais mua mun huonolla hetkellä. Vaikken ikinä kertoisi hänelle, miksi mulla on huono hetki.
Mun päässä hakkaa pelkkää tyhjää, se saattaakin näkyä tästä tekstistä.
En vain ymmärrä itseäni. Paino oli pudonnut tänään aamulla vain 100g. Pitkällä tähtäimellä tuo on sama kuin 0. Painoni oli tänään siis 46.9kg... Ei ole tulossa sydäntä ruutuun vähään aikaan, koska en ole laihtunut... Turvonnut ainoastaan -.-
Yleensä urheilu kannustaa mua syömään tosi vähän ja terveellisesti mutta nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen. Mua väsyttää koko ajan, en jaksa urheilla ja ainoastaan syön.
Viime viikolla mun laihdutus suijui tosi hyvin! Mihin mä sen kadotin? Miten saan siitä kiinni uudelleen?
Vaikka nyt vastustaa, se ei tarkoita että olen luovuttamassa.. Taidan laittaa tänään aikaisin nukkumaan, unohtaa stressin ja kokeilla huomenna uudestaan.. Olisinko niin uhmakas, niin läskimussu, etten jaksa lähteä edes lenkille tänään? Taidan olla.
Tarvitsisin yhden päivän lomaa koulusta.. Mun pää hajoo! Ja mahassa painaa tällä hetkellä yhteensä 10 dominokeksiä ja Spice Icen pieni pyörremysrky.. Hävettää.
Sitten kun saan koottua itseni, pudotan kaikki ylimääräiset kilot, mitä musta löytyy... Ja mä todella aion koota itseni, piakkoin!
Ja kaiken paskan lisäks mulla on ikävä A:ta.. Haluan viime viikonlopun uusiks. Miks on vaan niin vaikeeta uskaltaa laittaa sille viestiä? Kyselen itseltäni toistuvasti, mitä jos se ei tykkääkkään mun viesteistä. Mä tahtoisin vaan A:n viereen nukkumaan ja tahdon, että hän lohduttais mua mun huonolla hetkellä. Vaikken ikinä kertoisi hänelle, miksi mulla on huono hetki.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Tasan paikallaan
Paino on taas jumittunut... 47kg. Tasakilot ovat niiin rasittavia. Niihin kyllästyy tosi nopeasti. 5 viikkoa sitten olisin leijaillut taivaan tuuliin onnellisena tuosta luvusta mutta niin siinä vain käy, että niihin lukuihin kyllästyy. Haluan pienempiä. Mitä pienempi, sen parempi.
Ja hoksasin just, että mähän olen ihan aikuisten oikeesti laihtunut. Viime koeviikolla, eli kuusi viikoa sitten perustaessani tämän blogin painoin 52 kiloa. Nyt olen 5kg kevyempi. Se tuntuu hyvältä, ja vähän jo näyttääkin. Toisinaan.
Noi tatuoinnit on ihania <3
Lävistyksetkin on ihania. Mulla itsellä on ollut kielessä jo kolme vuotta ja se olikin ensimmäinen lävistys, minkä olen ottanut. Sittemmin minulla on ollut kulmakoru ja vertical labret, eli huulikoru alahuulessa sivulla. Ne olen kylläkin jo ottanut pois, yläasteen loppupuolella niin sanotusti kasvoin ulos kasvoissa olevista lävistyksistä.
Tänään kävin ottamassa itseeni yhden reiän lisää. Sanotaanko nyt vaikka sitten palkinnoksi -5kg:sta. Napakoruni on niin suloinen <3! Se myös auttaa motivoimaan kiinteän rantamahan hankkimista. Eihän napakorut ole hienoja läskimahoissa? Ei mikään ole hienoa läskimahassa.
Lupaan ottaa korustani kuvan myöhemmin, heti kun mahani on kuvauksellisella tuulella.. Eli litteä. Mulla on vielä kuvaamatta teille ne bikinitkin, vaikka ei niissä nyt hirveenä mitään erikoista ole. No, kaksi kärpäistä yhdellä iskulla sitten kun saan kuvat otettua!
Aiheesta kolmanteen. Syömiset ovat sujuneet kaiketi ihan hyvin tänään. Olen tsempannut siihen, että syön vähän enemmän kuin tavallisesti. Kasviksia ja hedelmiä pelkästään. Ennen pyrin rajoittamaan niidenkin syöntiä..
Tänään olen syönyt mielestäni ihan hyvin: 5 kertaa ja pelkkää pupunruokaa. + sokeritonta mehusoppaa. Oon koukussa siihen. Kaloreja on hitusen alle 500, mikä tuntuu vielä aika paljolta.. Mutta lenkkeilläkkin jaksaa paremmin kun syö melkein riittävästi, jolloin tulokset ovat parempia! Juoksin tänään reipasta vauhtia täyden tunnin, kilometrejä tuli 9, jee! :D
Hyvä päivä siis takana! Toivottavasti teilläkin mun rakkaat lukijat, teitä on jo yli 20! Kiitos siitä <3 Ootte tajuttoman tärkeitä :)
Ja hoksasin just, että mähän olen ihan aikuisten oikeesti laihtunut. Viime koeviikolla, eli kuusi viikoa sitten perustaessani tämän blogin painoin 52 kiloa. Nyt olen 5kg kevyempi. Se tuntuu hyvältä, ja vähän jo näyttääkin. Toisinaan.
Lävistyksetkin on ihania. Mulla itsellä on ollut kielessä jo kolme vuotta ja se olikin ensimmäinen lävistys, minkä olen ottanut. Sittemmin minulla on ollut kulmakoru ja vertical labret, eli huulikoru alahuulessa sivulla. Ne olen kylläkin jo ottanut pois, yläasteen loppupuolella niin sanotusti kasvoin ulos kasvoissa olevista lävistyksistä.
Tänään kävin ottamassa itseeni yhden reiän lisää. Sanotaanko nyt vaikka sitten palkinnoksi -5kg:sta. Napakoruni on niin suloinen <3! Se myös auttaa motivoimaan kiinteän rantamahan hankkimista. Eihän napakorut ole hienoja läskimahoissa? Ei mikään ole hienoa läskimahassa.
Lupaan ottaa korustani kuvan myöhemmin, heti kun mahani on kuvauksellisella tuulella.. Eli litteä. Mulla on vielä kuvaamatta teille ne bikinitkin, vaikka ei niissä nyt hirveenä mitään erikoista ole. No, kaksi kärpäistä yhdellä iskulla sitten kun saan kuvat otettua!
Aiheesta kolmanteen. Syömiset ovat sujuneet kaiketi ihan hyvin tänään. Olen tsempannut siihen, että syön vähän enemmän kuin tavallisesti. Kasviksia ja hedelmiä pelkästään. Ennen pyrin rajoittamaan niidenkin syöntiä..
Tänään olen syönyt mielestäni ihan hyvin: 5 kertaa ja pelkkää pupunruokaa. + sokeritonta mehusoppaa. Oon koukussa siihen. Kaloreja on hitusen alle 500, mikä tuntuu vielä aika paljolta.. Mutta lenkkeilläkkin jaksaa paremmin kun syö melkein riittävästi, jolloin tulokset ovat parempia! Juoksin tänään reipasta vauhtia täyden tunnin, kilometrejä tuli 9, jee! :D
Hyvä päivä siis takana! Toivottavasti teilläkin mun rakkaat lukijat, teitä on jo yli 20! Kiitos siitä <3 Ootte tajuttoman tärkeitä :)
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Känniääliö täällä hei
Kello on puoli 7 illalla ja mulla on edelleen ihan tajuton jysäri. Eilen mun ei ollut edes tarkoitus alkaa juomaan mutta aloin kumminkin, sain ilmaiset juomat. A tuli hakeen mua kotoa, meillä oli suunnitelmis taas ajella kaupungissa kuten viime viikonloppunakin. A:n pikkuveli oli mukana myös, hän oli juomassa takapenkillä. Illalla myöhään A hoksasi, että häneltä oli jäänyt perjantain kisakatsomosta siidereitä yli, jotka hän sitten juotti mulle. Humalluin tosi nopeesti ja join paljon lyhyen ajan sisään. Parin tunnin jälkeen kun olin edelleen nousussa, päätimme lähteä kukin "omille" teilleen nukkumaan. No, arvaattekos minne mun tie vei? ;)
Eilisen takii tääl on havaittavissa hieman moraalista krapulaa. Ei siinä, että mua hävettäis se, että nukuin A:n kainalossa hänen luonaan, vaan se että olin niin päissään ja A selvinpäin. Ties mitä olen hänelle lirkutellut... Ja tulihan sitä vähän hellittyä, taisin olla lievästi hyökkäävä humaltuneena. Ei A onneksi pahakseen pistänyt :DD Sain häneltä pari pusua ja siinä se olikin. Mulla on menkat joten tyydyttiin vähän vähempään ekalla kerralla :D Olen kuitenkin toosi iloinen, ihastunut ;)
Tänään mulla on ollut perus krapula olotila: nälkä. Söin taas vähän sipsiä ja karkkia. Nyt en enää jaksa välittää, tiedän että ensi viikolla pudotan taas kilon painosta. En ole noussut yli 47kg:n tänä viikonloppuna, ja tänä aamuna puntarissa komeili söpö luku 46.7kg. Tavoitteena olisi ensi sunnuntaihin mennessä saada sydän ruutuun kohtaan 46kg.
Iloista on myös se, että tänään aamulla kun kotiuduin A:n luota äiti oli odottamassa mua. Hän vain nauroi, että missäs sitä ollaan oltu ja kun kaivoin jääkaappia ginan toppi, kokoa xs, päälläni, hän vakavoitui ja sanoi: "Katariina, sä oot oikeesti laihtunu. Älä laihduta enää." Siitä mulle tuli salaa hyvä mieli, vaikka tiesin äidin olevan huolissaan musta. Vastasin hänelle lupauksella, jota en voi pitää: "En laihduta enää."
Ps: Tiistaina laitan napakorun, jee! Ystäväni R:n kanssa menemme lävistämään itseämme, R laittaa kielikorun ja minä pitkään haluamani napakorun. Vihdoin! :)
Editt: Unohdin, että mullahan on kuva eilisestä asusta, jolla olin liikenteessä :) Jaanpas sen tän postauksen kylkiäiseks!
Ignoratkaa please noi mun vaatehuoneen lattialle kertyneet pyyheläjät..:D
Eilisen takii tääl on havaittavissa hieman moraalista krapulaa. Ei siinä, että mua hävettäis se, että nukuin A:n kainalossa hänen luonaan, vaan se että olin niin päissään ja A selvinpäin. Ties mitä olen hänelle lirkutellut... Ja tulihan sitä vähän hellittyä, taisin olla lievästi hyökkäävä humaltuneena. Ei A onneksi pahakseen pistänyt :DD Sain häneltä pari pusua ja siinä se olikin. Mulla on menkat joten tyydyttiin vähän vähempään ekalla kerralla :D Olen kuitenkin toosi iloinen, ihastunut ;)
Tänään mulla on ollut perus krapula olotila: nälkä. Söin taas vähän sipsiä ja karkkia. Nyt en enää jaksa välittää, tiedän että ensi viikolla pudotan taas kilon painosta. En ole noussut yli 47kg:n tänä viikonloppuna, ja tänä aamuna puntarissa komeili söpö luku 46.7kg. Tavoitteena olisi ensi sunnuntaihin mennessä saada sydän ruutuun kohtaan 46kg.
Iloista on myös se, että tänään aamulla kun kotiuduin A:n luota äiti oli odottamassa mua. Hän vain nauroi, että missäs sitä ollaan oltu ja kun kaivoin jääkaappia ginan toppi, kokoa xs, päälläni, hän vakavoitui ja sanoi: "Katariina, sä oot oikeesti laihtunu. Älä laihduta enää." Siitä mulle tuli salaa hyvä mieli, vaikka tiesin äidin olevan huolissaan musta. Vastasin hänelle lupauksella, jota en voi pitää: "En laihduta enää."
Ps: Tiistaina laitan napakorun, jee! Ystäväni R:n kanssa menemme lävistämään itseämme, R laittaa kielikorun ja minä pitkään haluamani napakorun. Vihdoin! :)
Editt: Unohdin, että mullahan on kuva eilisestä asusta, jolla olin liikenteessä :) Jaanpas sen tän postauksen kylkiäiseks!
lauantai 14. toukokuuta 2011
Loppuviikko on aina pahin
Tässä on jotain outoa... Vaikka oon syönyt tänä viikonloppuna ihan liikaa kaikkea herkkua, mun paino ei silti ole noussut grammaakaan vaan mikä parasta, se on pudonnut tän viikonlopun aikana 0.5kg! Enkä ole edes oksentanut syömisiäni ulos.
Puntari siis näytti tänään, lauantai aamuna, 46.5kg. Se on mun mielestä liian hyvää ollakseen totta, koska eilen söin n.200g karkkia, weetabixin mehukeitolla ja kaksi olutta (hyyi).
Tänään olen syönyt puolikkaan täytetyn paprikan, jonka täytteessä oli kananmunaa, tomaattia ja halloumijuustoa. Lisäksi söin taas niitä karkkeja, mitä multa eilen jäi, hyi mua. Koska opin, etteivät ne ole hyväksi mulle? Jos tahdon olla pieni, ohut kuin paperi, kuinka voin ruokkia läskihirviötä sisälläni? Se tahtoo, että lihon. Olenhan vahvempi kuin hirviöni, miten siis annoin sille periksi?
No, se on myöhäistä enää murehtia aikaisempia syömisiä, keskityn nyt siihen etten syö tänään enää. Kävin myös onneksi n. 15-20km juoksulenkillä. Se oli se sama lenkki, jonka tein rullaluistimilla tiistaina kaveripoikani kanssa. Se lievittää huonoa omatuntoani hieman.
Jokseenkin olen myös tyytyväinen itseeni, koska painoni on pudonnut niin alas mutta kauhulla pelkään jos se taas nouseekin. Toivottavasti ei nousisi nyt kun jo pääsin alle 47kg.. :(
Puntari siis näytti tänään, lauantai aamuna, 46.5kg. Se on mun mielestä liian hyvää ollakseen totta, koska eilen söin n.200g karkkia, weetabixin mehukeitolla ja kaksi olutta (hyyi).
No, se on myöhäistä enää murehtia aikaisempia syömisiä, keskityn nyt siihen etten syö tänään enää. Kävin myös onneksi n. 15-20km juoksulenkillä. Se oli se sama lenkki, jonka tein rullaluistimilla tiistaina kaveripoikani kanssa. Se lievittää huonoa omatuntoani hieman.
Jokseenkin olen myös tyytyväinen itseeni, koska painoni on pudonnut niin alas mutta kauhulla pelkään jos se taas nouseekin. Toivottavasti ei nousisi nyt kun jo pääsin alle 47kg.. :(
perjantai 13. toukokuuta 2011
Inhotan itseäni
Blogger näköjään bugannu niin, että kaikki eiliset postaukset poistu? Ompa ärsyttävää.
Ostin tänään karkkia.. Tosi paljon. Makuunista ja muuta en tänään syönytkään. Inhotan itseäni. Niin paljon, että voisin nyt vaikka oksentaa mutta en tee sitä. En jaksa, enkä oikeastaan haluakaan...
Miks mun on pitäny ahmia jo kaks päivää putkeen? Missä mun itsekuri, tule heti takaisin!
Positiivisena eilisestä ahmimisesta jäi kuitenkin taas -200g:n pudotus. Tänään aamulla paino oli tasan 47.0kg mutta sekään ei saa mua iloiseksi. Ei vaikka painoindeksini on jo tasan 19. Mua surettaa se, että huomenna kaikki on piloilla. Miksi luulin ansainneeni ne karkit?
Pari epäonnistumista ei kuitenkaan kaada mun tietä täydelliseen painoon ja kroppaan. Korkeintaan hidastaa niiden saavuttamista.
torstai 12. toukokuuta 2011
Ahmimiskohtaus nro.2
Tää päivä meni ihan piloille. Aamusta asti tiesin, ettei tästä päivästä tule mitään. Ois vissiin ollu parempi jäädä kotiin nukkuun?
Söin aamupalaksi puuron mustikkasopalla. En ole pitkään aikaan syönyt mahaani niin täyteen. Puuroa oli tosi paljon, pitihän ne kaikki ahtaa sisuksiin vaikka väkisin.
Pyöräilin (pyörin) kouluun ja toisen tunnin jälkeen oli ruokailu. Menin syömään ensimmäistä kertaa koko vuonna ja ruokana oli pinaattilättyjä ja kermaperunoita. Ensin ajattelin, että pärjään hyvin ilman, mutta sitten joku ääni alkoi kolkutteleen takaraivossa ja samantien se olikin ottanut ohjat. Otin tarjottimen, lautasen, lasin, aterimet.... Ja ruokaa. Kolme pinaattilättyä ja niitä kermaperunoita vähän. Ensimmäinen repsahdus kielletyt listasta, -150p.
Koulusta kotiin päästyäni mulla oli taas nälkä. Ilmeisesti olin päässyt ruoan makuun. Kotoa söin ihan tajuttomat määrät kaikkea paskaa: viinirypäleitä, ruisleivän, juustoa, OLO-jogurtin, Paula -täplävanukkaan ja kupillisen sipsiä. Sipsejä vetäessäni tajusin, että mun on pakko oksentaa. En mä muuten olis selvinny, enkä kyl selvinny vaikka oksensinkin.. Halailin kohtauksen jälkeen pönttöä 40min, ja tuskin sain edes puolia ulos.. Niitä sipsejä oli kamalaa oksentaa. Onneksi tämä mielessäni voin lakata sipsien syönnin kokonaan. Inhoan porukoita kun niiden on pakko aina ostaa niitä :(
Lähen nyt spinninkiin polttaan kaloreita, huomenna ja lauantaina paastoan veden, sitruunamehun ja teen voimin. Mun on pakko.
Positiivista kuitenkin oli, että paino oli aamulla taas -200g, eli 47.2kg. Negatiivista taas on, että tuskin se on enää huomenna niin vähän....
Söin aamupalaksi puuron mustikkasopalla. En ole pitkään aikaan syönyt mahaani niin täyteen. Puuroa oli tosi paljon, pitihän ne kaikki ahtaa sisuksiin vaikka väkisin.
Pyöräilin (pyörin) kouluun ja toisen tunnin jälkeen oli ruokailu. Menin syömään ensimmäistä kertaa koko vuonna ja ruokana oli pinaattilättyjä ja kermaperunoita. Ensin ajattelin, että pärjään hyvin ilman, mutta sitten joku ääni alkoi kolkutteleen takaraivossa ja samantien se olikin ottanut ohjat. Otin tarjottimen, lautasen, lasin, aterimet.... Ja ruokaa. Kolme pinaattilättyä ja niitä kermaperunoita vähän. Ensimmäinen repsahdus kielletyt listasta, -150p.
Koulusta kotiin päästyäni mulla oli taas nälkä. Ilmeisesti olin päässyt ruoan makuun. Kotoa söin ihan tajuttomat määrät kaikkea paskaa: viinirypäleitä, ruisleivän, juustoa, OLO-jogurtin, Paula -täplävanukkaan ja kupillisen sipsiä. Sipsejä vetäessäni tajusin, että mun on pakko oksentaa. En mä muuten olis selvinny, enkä kyl selvinny vaikka oksensinkin.. Halailin kohtauksen jälkeen pönttöä 40min, ja tuskin sain edes puolia ulos.. Niitä sipsejä oli kamalaa oksentaa. Onneksi tämä mielessäni voin lakata sipsien syönnin kokonaan. Inhoan porukoita kun niiden on pakko aina ostaa niitä :(
Lähen nyt spinninkiin polttaan kaloreita, huomenna ja lauantaina paastoan veden, sitruunamehun ja teen voimin. Mun on pakko.
Positiivista kuitenkin oli, että paino oli aamulla taas -200g, eli 47.2kg. Negatiivista taas on, että tuskin se on enää huomenna niin vähän....
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Päivän pieniä piristyksiä
Tänään mulla on ollut kaiketi ihan hyvä päivä jos ei oteta huomioon sitä, että nukuin tosi pahasti pommiin ja koko aamu oli pilalla sen takii. Kerkesin kuitenkin laittautua puolessa tunnissa ja pyöräillä kouluun niin, että vielä kerkesin tunnille. Myöhästyin vain 5min, hah! :D
Kukkapuntarini oli myös suotuisa tänään, -200g! Taas on paino alkanut putoaan tasaisesti -0.2kg / vrk. Tänään paino oli pudonnut 47.4kg:oon. Kohta saan laittaa uuden rastin (sydämen) ruutuun, jee!
Koulussa oli ihan perus päivä, pääsin jo kahdelta. Tosin lintsasin viimiset 30min, koska se ihana poju, kenestä olen kertonut aiemmin, laittoi minulle viestiä :)
Kutsutaan häntä vaikka A:ksi.
A Halusi nähdä mua koulun jälkeen, käydä tupakilla mun kaa. Totta kai menin.
Hän haki mut lukiolta ja ajeltiin vähän aikaa kaupungilla ja haettiin mulle aski tupakkia, lm sinistä, ja uus sytkäri, koska vanhastani oli kaasu loppu. Se sytkäri saa vieläkin hymyni nouseen korviin asti, A tosiaan taitaa tietää mistä tykkään. ;) Se oli valehtelematta söpöin sytkäri ikinä! Kylläpä sitä voi ihminen olla pienistä asioista onnellinen :)
Ihana pinkki <3
A:sta tulikin mieleen, ettei olla enää yhdessä "helluni" kanssa. Me ei seurusteltu kovinkaan kauaa, ja suhde päättyi yhtä nopeesti kuin alkoikin. Meillä oli hyvät hetkemme, joita tuskin jään kaipaamaan. Ero sujui kivuttomasti ja nyt keskityn täysillä A:hani ;)
Keventämiset jatkuu, toivottavasti huomenna saisin laittaa uuden sydämen kohtaan 47kg! :D
Ainiin, kuvat vielä eilisestä rullaluistelusta! Kävin pitkän lenkin, about 15-20km. Näin samalla vanhaa kaveripoikaani, melkein parasta ystävääni J:tä. Hän lähti rullaluistelemaan mun kans ja tehtiin yhdessä pitkä lenkki :) J on myös mun vanhojentanssipari, btw :D
Kukkapuntarini oli myös suotuisa tänään, -200g! Taas on paino alkanut putoaan tasaisesti -0.2kg / vrk. Tänään paino oli pudonnut 47.4kg:oon. Kohta saan laittaa uuden rastin (sydämen) ruutuun, jee!
Koulussa oli ihan perus päivä, pääsin jo kahdelta. Tosin lintsasin viimiset 30min, koska se ihana poju, kenestä olen kertonut aiemmin, laittoi minulle viestiä :)
Kutsutaan häntä vaikka A:ksi.
A Halusi nähdä mua koulun jälkeen, käydä tupakilla mun kaa. Totta kai menin.
Hän haki mut lukiolta ja ajeltiin vähän aikaa kaupungilla ja haettiin mulle aski tupakkia, lm sinistä, ja uus sytkäri, koska vanhastani oli kaasu loppu. Se sytkäri saa vieläkin hymyni nouseen korviin asti, A tosiaan taitaa tietää mistä tykkään. ;) Se oli valehtelematta söpöin sytkäri ikinä! Kylläpä sitä voi ihminen olla pienistä asioista onnellinen :)
Ihana pinkki <3
A:sta tulikin mieleen, ettei olla enää yhdessä "helluni" kanssa. Me ei seurusteltu kovinkaan kauaa, ja suhde päättyi yhtä nopeesti kuin alkoikin. Meillä oli hyvät hetkemme, joita tuskin jään kaipaamaan. Ero sujui kivuttomasti ja nyt keskityn täysillä A:hani ;)
Keventämiset jatkuu, toivottavasti huomenna saisin laittaa uuden sydämen kohtaan 47kg! :D
Ainiin, kuvat vielä eilisestä rullaluistelusta! Kävin pitkän lenkin, about 15-20km. Näin samalla vanhaa kaveripoikaani, melkein parasta ystävääni J:tä. Hän lähti rullaluistelemaan mun kans ja tehtiin yhdessä pitkä lenkki :) J on myös mun vanhojentanssipari, btw :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)