Tässä on jotain outoa... Vaikka oon syönyt tänä viikonloppuna ihan liikaa kaikkea herkkua, mun paino ei silti ole noussut grammaakaan vaan mikä parasta, se on pudonnut tän viikonlopun aikana 0.5kg! Enkä ole edes oksentanut syömisiäni ulos.
Puntari siis näytti tänään, lauantai aamuna, 46.5kg. Se on mun mielestä liian hyvää ollakseen totta, koska eilen söin n.200g karkkia, weetabixin mehukeitolla ja kaksi olutta (hyyi).
Tänään olen syönyt puolikkaan täytetyn paprikan, jonka täytteessä oli kananmunaa, tomaattia ja halloumijuustoa. Lisäksi söin taas niitä karkkeja, mitä multa eilen jäi, hyi mua. Koska opin, etteivät ne ole hyväksi mulle? Jos tahdon olla pieni, ohut kuin paperi, kuinka voin ruokkia läskihirviötä sisälläni? Se tahtoo, että lihon. Olenhan vahvempi kuin hirviöni, miten siis annoin sille periksi?
No, se on myöhäistä enää murehtia aikaisempia syömisiä, keskityn nyt siihen etten syö tänään enää. Kävin myös onneksi n. 15-20km juoksulenkillä. Se oli se sama lenkki, jonka tein rullaluistimilla tiistaina kaveripoikani kanssa. Se lievittää huonoa omatuntoani hieman.
Jokseenkin olen myös tyytyväinen itseeni, koska painoni on pudonnut niin alas mutta kauhulla pelkään jos se taas nouseekin. Toivottavasti ei nousisi nyt kun jo pääsin alle 47kg.. :(
3 kommenttia:
Tsemppiä ihana. Taistele sitä läskihirviötä vastaan. Karkit on pahasta, ne vain lihottavat, valitettava tosiasia :/ Mut onnea painonpudotuksesta. <3
Luin sun koko blogin läpi alusta loppuun ja oon samalla järkyttyny ja hämmentyny. Oot todella hyvä kirjottaa , mutta sun laihdutus on ihan järkyttävää. Alussa sulla oli fiksut suunnitelmat; urheilet paljon ja syöt terveellisesti. Ei terveellinen painon pudotus mitään.
Mutta nykyään sulla on vain syöminen ja oksentaminen ja ruuan kieltäminen on se isoin asia sulle ja se on surullista. Koulu ja ystävät jää ja urheilukin lopulta.
Tiedän sen koska mulla oli anoreksia monta vuotta, mutta nykyään oon pääsemässä siitä yli. Toivon että ymmärtäisin ettei laihduttaminen ja se 45kg ole mikään itseisarvo jota pitää tuskalla tavoitella. Se tuhoo lopulta ihmisen.Urheilu on se mikä on kaikkista paras tähän juttuun, ei syömättä jättäminen.
Anteeksi tää tuntuu tottakai paskanjauhamiselta sun mielestä, mutta mä halusin kirjoittaa tän stoorin sulle. Kiitos
- lauraworldie
Hei!
Kiitos kommentistasi.
Olen nyt lukenut kommenttisi ainakin 10 kertaa uudelleen ja uudelleen. Tiedän, että olet oikeassa mutta en tahdo myöntää sitä itselleni. En tahdo kuplani puhkeavan, vaikka tiedän painon putoavan muillakin keinoin.
Vielä minulla ei kuitenkaan ole mitään hätää painon suhteen, olen normaalipainoinen. Sen verran huomionkipeä kuitenkin olen, että en osaa tyytyä niin keskinkertaiseen määritelmään kuin "normaali".
Uskon kuitenkin ohjien olevan vielä hallussani. Vaikka syönkin vähän, syön parhaimpina päivinä 5 kertaa päivässä säännöllisesti. Se tunne kuitenkin on vain niin koukuttava, kun paino putoaa todella nopeasti ja tulokset näkyvät.
Lähetä kommentti