tiistai 3. toukokuuta 2011

Kaunistako?

Tänään salilla ystäväni kanssa arvosteltiin muita kanssabodaajia. Me keskustelimme syvästi siitä, mikä on naisen vartalossa kaunista, ja mikä ei. Kuntosali, jolla käyn on iso paikka. Siellä käy asiakkaita laidasta laitaan ja tänään joukosta erottuivat kolme naista: todella laiha, sopusuhtainen ja liian läski. Mietimme, mihin kategoriaan haluaisimme sijoittua, jos vain nämä kolme edellämainittua sallittaisiin.

Itseäni miellyttää kaikkein eniten "todella laiha". Olen aina kuulunut ns. sopusuhtaiseen kategoriaan. En ole pursunnut yli vaatteistani milloinkaan mutta en silti kiistä, etteikö parantamisen varaa olisi. Sitä todenteolla on. Haluan shokeerata muut laihuudellani. Haluan kuulla, kuinka selkäni takana supistaan: "Jestas tuo on laiha, yök." Silloin vain nauraisin mielessäni: ettepäs itse pysty samaan.
Kauniina kuitenkin haluan pysyä. En tahdo, että kilojen mukana valuu pois elinvoimani, nuoruuteni ja kimmoisuuteni. Tahdon olla kiinteä, niin ettei mistään saa kiinni. Paitsi tietty tissit on poikkeus. Kuten olen jo aiemmin maininnut, laihuuden tavoittelu on vain yhtenä tavoitteena muiden joukossa. Tahdon olla täydellinen, niin kornilta ja itserakkaalta kuin se kuulostaakin. Toisaalta, kukapa meistä ei tahtoisi? Harvat siihen pystyvät ja aika näyttää, olenko minä yksi niistä, jotka pystyivät.

Kaunista:

Rumaa:


Yhteenvetona siis, alipaino on jossain määrin kaunista. Kiinteys on se päivän sana. Kuitenkin raja on häilyvä ja hiuksenhieno, onko jo liian laiha vai sopivissa mitoissa. Omissa tavoitteissa on viedä laihuus äärirajoille, tahdon tietää sen tunteen. Toisaalta, tapahtuuko niin koskaan?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä täydellisyyttä ei voi koskaan tavoittaa. Aina on jotain mitä voi parantaa tai muuttaa, aina on joku pieni yksityiskohta. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa oma parhaansa. Ei sellasta omaa täydellisyyttä vaan jotain sellasta mikä tekee elämästä sen arvoista...

Itse mietin milloin lopetan. Oon nyt 49,5kg ja se on jo selkee alipaino. Oon yrittäny hidastaa laihduttamista syömällä vähän enemmän, mutta se ei ees hidastu! Se vaan jatkuu ja jatkuu vaikka oikeesti eilenkin söin reippaasti yli 1000 kcal ja paino putos 0,3kg! Yleensä tuo kcal määrä olis vaikuttanu painoa nostavana mutta ei tällä kertaa...

Tykkään kuulla kuinka muut sanoo, että mä olen laihtunu ihan hirveesti että pitäiskö mun varoa, mutta sitten mua myös ärsyttää että ne _takertuu_ aiheeseen. "Mä oon oikeesti huolissani susta. Syöksä ihan tarpeeksi? Syö enemmän" Mä yritän mutta ei onnistu ://

tsemppiä ja voimia sulle! Älä mene liiallisuuksiin!
♥:zom

Kata kirjoitti...

Se on kyllä niin totta, omaa täydellisyyttään ei huomaa itse peilistä katsoessa ollenkaan. Joillekin pelkkä täydellisyyden tavoittelu on tarpeeksi. Esim. puolet mun elämästä kuluu kalorien laskemiseen ja liikuntaan, enkä vaihtaisi pois. Se on osa mua, mun itsetunto paranee jo pelkästä ajatuksesta, että olen matkalla kohti päämäärääni :)

Ja sama homma täällä, on ärsyttävää kun muut katsovat närkästyneesti, kuinka punnitsen jokaisen ruoka-annokseni tms, ja aina heidän pitää mainita asiasta ilkeästi. Se mikä on muille normaalia, ei ole meille normaalia. Heidän ruokansa eivät kuulu meidän ruokavalioomme.

Anonyymi kirjoitti...

"Haluan viedä laihuuden äärirajoille..." Ymmärräthän, että viet samalla terveytesi ja elämäsi äärirajoille, ehkä jopa rajan yli? Hae apua ajoissa.

Kata kirjoitti...

Ano: Olen ymmärtänyt ja tiedostanut riskit, kontrolli on vielä hallussani. Kiitos huolenpidosta kuitenkin :)