Onpas ihana ja kevyt olo. Nyt ei tunnu läskiltä, eikä olo ole ollut läski pitkään aikaan, vaikka painossa ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia.
Tämä viikko on alkanut urheilullisissa merkeissä. Aamulla pyöräilin kouluun ja koulusta kotiin ja koulun jälkeen kävin juoksemassa/kävelemässä 40min. Tuli hiki.
Lenkkeillessä kelasin motiiveja miksi urheilen. Tietysti urheilun pitäisi kuulua keskeisesti meidän kaikkien elämään mutta kuinka moni todellisuudessa liikkuu tarpeeksi? Ystäväpiiriinikin kuuluu nuoria naisia, jotka eivät perusta fyysistä kuntoa kohottavista harrastuksista.
Omiksi motiiveiksi ajattelin ensin, että tavoittelen ihannepainoa ja inhoan löysähköä ulkomuotoani. Tarkemmin ajateltuna en inhoakaan, vaan jopa pidän muodoistani. Painonpudotus elämässäni on vain sivuseikka, yhtenä tavoitteena ylioppilaslakin ja kesätyön saamisen juokossa.
Lopulliseen motiivin päädyin kun ajattelin, kuinka paljon rakastan olla juuri minä juuri omassa kropassani. Tahdon pitää siitä hyvää huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti